Aika rasittavaa oli lähteä matkalle sitä ennen nukkumatta. Tällaisia sattuu, kun ei ole kokenut matkaaja. Onneksi oli kesä ja kuivaa ja lähdin ajoissa ja ehdin ajoissa.
Oli tietenkin haaste kohdata uusi yleisö ja ottaa tilanne haltuunsa, mikä kyllä onnistui. Minä vein tilannetta, ei se minua. Tietenkin mamut kokeilivat, muutama keski-ikäinen, entisen itäblokin nainen, mutta kiinteydellä sekä kunnioittavalla suhtautumisella he muuttuivat muutamassa hetkessä kivoiksi. Naiset yrittivät temppujaan, mutta minun kanssani se ei onnistu.
He olivat katkeria, kun kurssi ei ollut tehnyt perinteistä matkaa, joka näissä koulutuksissa on muodostunut itsestään selvyydeksi. Matkalla on vain verhottu pedagoginen tarkoitus, itse asiassa se on "palkintomatka". Minunkin ryhmäni on sen tekevä. Rahaa on matkaan ja ruokailuun. Nämä eivät kuulemma olleet sellaista saaneet. He myös kinusivat, että menisimme ulos, mutta kokemuksista viisastuneena se ei tule kuuloonkaan. On paljon parempi olla sisätiloissa, jotka olivat ihan hienot.
Puute oli, kun ei ollut tietokoneeseen liitettyä videotykkiä kuten on omassa luokassani, ei ollut kunnon tauluakaan.
Nämä etelän mamut ovat mielestäni vähän parempia suomenkielessä kuin omani, vaikka ovat olleet täällä lyhyemmän ajan. Monet olivat asuneet vain vähän aikaa Suomessa ja silti puhe ja kirjoitus oli parempaa kuin omilla opiskelijoillani. Jotkut olivat jopa liikuttavan ahkeria, esimerkiksi kaukoidän ihmiset. He olivat myös positiivisia. Loppujen lopuksi he kaikki varmasti tykkäsivät, kun laitoin heidät töihin, käyttämään kieltä.
Vietnamilainen, lasta odottava, suomalaisen kanssa naimisissa oleva nainen oli erityisen söpö, vaikka hänen kielitaitonsa oli heikko. Ymmärrän kyllä, että mamujen kanssa tekemisissä oleva voi olla jopa lyyrinen uusien suomalaisten rikastuttavasta vaikutuksesta. Tämä vietnamilainen kertoi, että juuri tänään vanhin veli on menossa naimisiin, hän kertoi vietnamilaisista häistä ja avioitumissysteemistä, heikolla kielitaidollaan mutta samalla niin söpösti ja auttavasti, että minä ainakin ymmärsin hyvin. Hän oli täällä maapallon toisella puolella, kun suku kokoontui juhlimaan tärkeää tapahtumaa.
Hän nappasi heti, kun näytin Oppitoriani ja sieltä esim. puhesynteesirobotit ja kuvasanakirjat sekä suomeksi että englanniksi ja oli kovasti kiinnostunut ja aikoi käyttää. Oppitori, sen tiedän ei ole käsitteellisesti helppo, sen yksi tavoite on olla virikkeenä myös opettajalle, mikä ei ole helppoa, sillä kilpailevia virikkeitä on paljon ja suomalainen opettaja raskautettu ja ehkä kyyninenkin.
Olin niin väsynyt, että nukahdin heti hotellihuoneeseen päästyäni. Loimaan seurahuoneen huone on ylellisempi ja tyylikkäämpi kuin Perhehotelli Nurmela Seinäjoella, mihin minut on majoitettu. Tämä huone on isompi ja siinä on myös kylpyhuone. En taida edes lähteä Loimaata katsomaan vaan nautin hotellihuoneesta.
Loimaasta saa sen vaikutelman, että kaikki on hieman kulahtanutta, tuttua suomalaista raskasta neuvosto-arkkitehtuuria, keskellä savipeltoja. Seurahuoneen kitschinen ruokasali feikattuine linnamaisine "kivisine" väliseinineen on mauttomuuden huippu.
Onhan täältä tullut muistaakseni Tuulaliina Varis ja Alpo Jaakola, jonka ateljee tien varrella on tuttu ennestään. Olen myös aikaisemmin käynyt maatalousmuseo Sarassa, joka on käymisen arvoinen. Muitapa Loimaalta tulleita en muistakaan, jos en tarkista netistä.
Mukavaa näin vanhoilla päivillään saada tutustua Suomeen - ja siitä vielä maksetaankin.
Varsinainen opettaja oli pyytänyt, että antaisin opiskelijoille kielitestin, joka oli valmiina pöydällä. Opiskelijat suhtautuivat siihen vakavasti, jopa niin, että pyrkivät tekemään sitä yhteistyössä. Koska kyse ei ole haudanvakavasta asiasta, en ryhtynyt tosissani kieltämään. Olisin kyllä siihen pystynyt. Yleisvaikutelma oli, että he selviytyivät suhteellisen hyvin - verrattuna ainakin omieni heikkoon kielitaitoon. Paljon tietenkin oli virheitä, mutta paljon oli oikeinkin.
Taidan mennä pitkäksi viikonlopuksi Keuruulle. Minulle ainaisjäsenenä yöpyminen maksaa vain 2 euroa yöltä ja pääsen samalla verestämään kevätmuistoja, joita on paljon. Tämä on parasta aikaa. Tästä juhannukseen. En ehdi vuosikokoukseen, mutta ei sillä väliä. Ehkä teen retkiä Keuruulta käsin. Säästin työnantajan rahaa, kun sanoin irti Seinäjoen hotellihuoneen moneksi päiväksi.
Matka tänne ei ollut väsyneenä sellainen nautinto kuin olisi voinut olla. Jaksoin vain vähän kuunnella yöääniä. Katselin ihmeissäni hienosti rakennettuja ympäristöjä, varsinkin Tampereelle tullessa. Rahaa on käytetty infrastruktuuriin valtavia määriä. En ole monta kertaa ajanut tuota tietä Tampereelle Seinäjoen suunnasta. Välillä olin ihan hukassa missä mennään, vaikka en ajanutkaan harhaan. Aikoihin on eletty siitä, kun Tampereelle johti muutamia mutaisia kärrypolkuja, kuten voi karrikoiden sanoa, jopa oman nuoruuteni ajoista.
Suurkaupunkien ympäristössä haiskahtaa raha, ei niitä ole sorsittu vaikka nenäkäs Kirsi Virtanen niin väittää. Muu Suomi on kotoisen nuhjuista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti