Sammakko

Tuo eilisen haaste onnistui melkein yli odotusten. Kiva kun joskus jokin onnistuukin. Uskon voivani käyttää menetelmää omien oppilaittenikin kanssa. Joku heistä on protestoinutkin sitä vastaan, että he eivät ole saaneet olla äänessä. Tosin olen sitä kaiken aikaa yrittänyt, mutta se ei vain ole onnistunut, eikä protestoija ole itse sitä tajunnut. Venäjää vain paapatetaan keskenään. Heikolla kielitaidolla ei ole helppoa keskustella, mutta Loimaan opiskelijoiden kanssa se onnistui.

Kuvasin koemenetelmää nimellä samankeskiset ympyrät ja se lähtee siitä, että on kaksi ryhmää, toiset jotka keskustelevat ja toiset, jotka tarkkailevat keskustelua. Se jotenkin tuntui terästävän ja innostavan ja antavan tärkeyttä puhumiselle. Muutenkin nuo useasta kansallisuudesta peräisin olevat, naisia nämäkin, olivat oikein hurmaavia. Joukossa oli yksi mies, Nokialla työskennellyt insinööri. Hän oli joukon intellektuelli, oli toisen päivän poissa sairaana.

Aasialaisissa oli viehkoutta erityisesti. Oli kiinalainen nuori tyttö, joka oli hiljainen ja jonka oli vaikea tajuta suomea. Hän oli kuitenkin ottanut opiskelun niin tosissaan, että hän oli varsinainen haka kieliopissa, paras ryhmässä. Eikä hän ollut asunut Suomessa pitkään, vain n. vuoden. Häneltä tuli useimmiten oikea vastaus, kun muut eivät osanneet esim. taivuttaa sanoja. Sanoinkin sen monta kertaa.

Keskusteluryhmässä hän intoutui kertomaan kiinalaisesta lastenkasvatuksesta. Jos tyttölapsi ei tule ajoissa kotiin, ovi lukitaan yksinkertaisesti häneltä ja oppi menee perille heti: Kotiin tullaan ajoissa vastedes.

Samoin vietnamilaisen kuvaus omasta lapsenkasvatusmenetelmästään uudessa maassa, missä Terveyskeskuksessa oli kielletty lapsen läimäyttäminen ja hän oli kehittänyt supernannymäisen menetelmän nimeltä Sammakko, oli sekä hauska että liikuttava. Hänellä on uudessa kotimaassa mukanaan 10 -vuotias tyttärensä Vietnamista, jota kuulemma suomalainen mies rakasti kuin omaa tytärtään. Masussa oli odottamassa yhteinen rakkauden hedelmä. Kun tuo kymmenvuotias ei tottele tai puhuu rumia, äiti käskee tehdä sammakon. Suomalainen anoppi ei kuulemma siitä pidä. Minä sanoin, että se on erinomainen menetelmä ja kelpaisi esikuvaksi vaikka kenelle. Tytön omasta mielestä kuulemma sammakko on oikein mukava, kun siinä saa liikuntaa. Uskon, että siinä lapsi saa oivan syyn siirtyä kiltteysvaihteelle ja hän saa myös huomiota. Lyömisen traditiosta on opittu pois, mutta rakkaudellinen kurinpito on kunniassa. Sammakko kunniaan! Vai mitä mieltä olet, hyvä lukija, onko tuollainen rangaistus lapsen nujertamista? Jotkuthan suhtautuvat myös tuomitsevasti TV:n supernannyn rangaistukseen, missä lapsi aluksi viedään naughty corneriin!

Me ryhmässä leikimme pari puheleikkiä, tyyppiä "Kivikuntaa, kasvikuntaa, eläinkuntaa", johon kuuluu "pantti". Minulla tuli älynväläys ja sanoin, että otamme sen sijaan sammakon. Voi sitä ihanaa kikatusta, kun rouvat joutuivat tekemään tuon söpön punnerruksen: kädet korvissa ristissä ja siitä kyykkyyn ja ylös. Meillä oli muutenkin tosi hauskat kaksi päivää, sitä opiskelijatkin sanoivat. Ihania hymyjä ja aitoutta ja kohtaamista ihminen ihmisenä - vaikka se vähän fraasilta kuulostaakin. Sille vain pitää antaa tilaisuus.

Odotan kovasti pääsevani taas opettamaan omaa ryhmääni, mutta siihen menee vielä viikkoja. Palaan viikonlopun jälkeen Seinäjoelle ja teemme sen varsinaisen homman, mitä varten sinne tulimme. Toivottavasti työpari on soittanut vaadittavat puhelinsoitot ja lähdemme taas kiertämään maakuntaa kuin kaksi mormonisaarnaajaa.