Seminaarihaina

Eipä tullut koleaa ja rakeita, sanoin pihan mummulle, joka sitä oli aamulla ennustanut. Päinvastoin, asfalttikaupungissa, joka Kemiön keskus on, oli hehkuvan kuumaa ja auto hohkasi lämpöä. Lähdin rajuilman pelossa autolla seminaariin, olisin yhtä hyvin voinut mennä mopolla, mikä on monta kertaa mukavampaa.

Seminaarissa oppineet luennoivat tai lukivat paperista. Sellaiseen on tottunut, se kuuluu kulttuuriimme, mutta silti tajusin, että kommunikaatiota ei juuri ollut, eikä keskustelua syntynyt lähes yhtään. Jossakin vaiheessa olin nukahtaa, vaikka aihe sinänsä oli mielenkiintoinen. Enpä oikeastaan tiedä, opinko mitään uutta ja oliko sitä ylipäätänsä. Jotakin toki. Kaiken voi varmaan löytää netistäkin. Silti on mukava käydä oppineissa tilaisuuksissa varsinkin, kun minun ei tarvinnut maksaa seminaarimaksua suhteitten ansiosta. Sympaattisen seminaarin johtaja Göran Erikssonin kirjassa Skärgårdskriget oli jo asiat sanottu ja mielenkiintoisesti.

Oli mukava kuunnella tuttua ruotsinmaalaista puheen narinaa ja intonaatiota. Se oli kuin olisi radiota kuunnellut, sama vuorovaikutuksellisuuskin oli mukana. Professoreilla ei ole kai mitään retoriikan opiskelua pakollisena. Heidän pitäisi kyllä ottaa oppia anglosakseista. Toisaalta, kyllä meidän pohjoismaisessa sulkeutuneisuudessamme on jotain outoa charmia, vähää samaa kuin aikamiespoikakulttuurissa.

Edessä kyhjötti puheenjohtajana Seppo Tiitinen aivan kuten eduskunnan täysi-istunnoissa televisiokuvassa. Kyllä hän puhui kohtuullisen hyvin ruotsia, mutta nahjusmainen esiintyminen ei juuri innostanut. Silti hän eräänlaisena valtiovallan edustajana kielivähemmistön seminaarissa sai osakseen hyväntahtoisuutta ja kiittelyä. Joku lohkaisi myös jotain Tiitisen listasta ja se nauratti, vaikka en ymmärtänyt miksi. Olin sitä ennen sanonut jo vierustovereilleni, että otan puheenvuoron ja vaadin Tiitisen listaa esille.

Ukkojen kaljut kiiltelivät, naisia oli vähemmistö. Osallistujat olivat varmaankin saaren ja seudun kermaa, minä varmaankin ainoana työttömänä ja minimituloisena seassa.