Seuratoimintaa

Luin Kemiön nuorisoseuran historian, kun se kuitenkin on läsnä kesätyössä ja siinä tarinassa, jota kerron toistamiseen tässä kesätyössä. Olen jo siihen vähän kyllästynytkin, koska uutta sisältöä on vaikea löytää. Otan sen näyttelijätyönä.

Kovasti komea on säilynyt rakennus, ja paljon kulttuurityötä siinä on tehty vuosien mittaan. Vuotuinen näytelmä valmistuu edelleen. Saa vaikutelman, että parhaat vuodet olivat ennen television tuloa. En tunne kirjassa mainittuja ihmisiä kuin muutamia, kun olen vieras paikkakunnalla ja sellaiseksi varmaan jäänkin.

Nuorisoseuralla on ollut värikäs historia, Wemanin ja Janssonin aika on tullut parhaiten tutuksi. Ihmetellä täytyy niitä suuria saavutuksia, mihin seudulla yllettiin. Alkuaikoina jäseninä oli seudun napamiehiä. Perustajahahmot kasvattivat seuraavan sukupolven, mukana oli entisiä oppilaita näistä eri opinahjoista, joita alueelle oli syntynyt. Kansansivistystyö oli tavattoman vahvana mukana, paljolti kahden valovoimaisen opettajahahmon ansiosta. Myöhemmin kuvaan tuli ajanviete ja tanssit, joka olisi ollut kauhistus NOJ:lle.

Nils Oskar Janssonissa on vähän samaa kuin itsessäni, minä en tietenkään ole samassa suurmiessarjassa, mutta itselleni tärkein, ja kirjoitan tätä blogia. Hän oli luonnontieteeseen uskova ja suhtautui kirkkoon ja uskontoon hieman torjuvasti, toki sen kulttuurihistorian tunnustaen. Hänellä oli suuri tiedonintressi, monen alan diletantti kuten vähän itsekin. Hän rakasti kirjoja, historiaa ja luontoa, erityisesti puutarhanhoitoa kuten minäkin olen tehnyt. Itse olin vähän samantyyppinen opettajanakin. Myös luennoimista, josta myös monet oppilaat saivat paljon, mutta osalle se varmaan meni yli hilseen. Myös jonkinlainen omahyväisyys ja itseriittoisuus näkyi ehkä tuossa parisuhteen olemattomuudessa. Kiivauttakin minussa on ollut kuten NOJ:ssa.

Hän oli syvästi yksinäinen tyyppi, joka toisaalta tuli toimeen ihmisten kanssa. Kompleksinen ja ristiriitainen yksilö. Hänellä oli paljon suunnitelmia ja hän sai aikaan paljon, mutta elämänkerturi on sanonut häntä myös lyhytjänteiseksi. Toivottavasti en elä yhtä lyhyttä elämää ja onhan minulla sentään ollut perhe ja parisuhteita. Onneksi muitakin eroja on. En pitänyt enemmän poikaoppilaista enkä toivottavasti raivostu samalla lailla kuin NOJ.

Konflikti, jossa perustettiin suomalaiseen tapaan kilpaileva nuorisoseura, mikä syntyi nuorisoseuran alkuvaiheissa ei näytä syntyneen suoranaisesti protestina NOJ:ia kohtaan. Yksi paljon puhuttanut episodi oli Amos Anderssonin veljen riita ja tuleva kunnianloukkausjuttu höyrylaivamatkalla Salossa. Järjestysmies oli poistanut häntä tyttöjen makuutilasta ja siitä syntyi käräjäjuttu. Kilpaileva seura rakensi oman talonkin, mutta toiminta laantui aika pian. Toisaalta kilpailu terästi ryhmiä toimintaan. Historiikin kirjoittajan mukaan pohjimmaisena syynä saattoi olla myös yhteiskuntaluokkien keskeinen kilpailu ja valtaapitävän eliitin pelko ja myös pettymys siihen, että edistys ei ollutkaan suoraviivaista. NOJ:han kuoli katkeroituneena miehenä, kun hänen ihannoimansa yhteiskuntamalli ei lyönytkään läpi. Nuoret äänestivät jaloillaan eivätkä jääneet maalle pienviljelijöiksi.

Kuvaan tulee mukaan myös kirkollisten piirien paheksunta. Opettajapersoonien ei olisi heidän mielestään ollut soveliasta osallistua synnilliseen menoon, mistä asianosaiset pahastuivat syvästi, sillä he olivat tosiaan aatteellisia ja hyvää tarkoittavia. Vretan laitokset toimivat ainutlaatuisena kulttuurikeskuksena ja myös kunnan talouden kehittäjinä, olihan Jansson mm. perustamassa osuusmeijeriä, osuuspankkia, osuuskauppaa. Alueelle palstoitettiin pientiloja. Monia kouluja, jotka toimivat eri nimillä vuosikymmenien ajan. Oli pientenlasten koulu, pienviljelijäkoulu ja maatalouskoulu, emäntä- ja puutarhakoulu, oli aikuisten iltakoulu, kansanopisto hetken aikaa, taimitarha, puutarhakoulu. Emäntäkoulusta ja talouskoulusta tuli merkittävä instituutio. Se oli vähällä nielaista sisäänsä koko alueen, siinäkin oli mielenkiintoisia kiistoja, joissa oli mukana suurliikemieheksi kohonnut Amos Andersonkin. Vuonna 1949 valmistui emäntäkoulu palaneen rakennuksen korvaajaksi. Se on nykyään museon päärakennuksena. Siinä ja nuorisoseuran tiloissa toimi aikoinaan kansalaisopistokin monine kursseineen.

NOJ:ia kohtaan syntyi kapinaliike. Korostettiin hänen ansioitaan ja sitä, että oikeita asioita on tehty, mutta despoottisesti. Hän pahastui, suuttui ja erosi seurasta, mutta hänet lepyteltiin takaisin mm. hankkimalla hänen museolleen Tjudan pedagogio, joka ehkä on alueen merkittävin rakennus. Hän tulikin armollisesti takaisin ja ehti käyttää rakennusta mm. luentotilana. Sen viihtyisään keittöön hän pakeni kesäisin syrjään Adelen seuraelämästä. Siellä hän saattoi istua kynttilää polttaen vanhempiensa valokuvien ja kodista peräisin olevien muistoesineiden kaapin, Mattböle-kaapin, edessä.

Siellä on myös kukkaiskuningas Linnén muistolle pyhitetty Linné -kaappi ja hänen arkkunsa, johon hän visusti talletti jo lapsena keräämänsä aarteet, lukitsi arkun ja otti ison avaimen mukaansa lähtiessään opettajaseminaariin Uuteenkaarlepyyhyn.

Kyllä minunkin historiassani kukkaiskuningas on mukana. Esi-isäni, joka muutti Lappiin oli Linnén oppilas. Siellä oli varmaankin ikivanha piirroksin koristeltu valjaitten luusta tehty osakin, joka oli hänen ensimmäisiä löytöjään.

Myöhemmin tuo pitkä hahmo ilmestyi taloihin keräämään vanhoja esineitä ja kehotti oppilaitaan niitä tuomaan kouluun ostaakseen ne muutamalla kopeekalla. Varmaankin häntä pidettiin myös kummajaisena eikä hänen kansansivistystyönsä aina herättänyt hyvää tahtoa, sillä tekihän hän talonpojista ja rengeistä rehellistä työtä vieroksuvia, vanhoillisten mielestä.

Sisällissodassa punaiset olivat n. kuukauden ajan herroina seudulla ja pitivät hetken päämajaansa nuorisoseuran talossa. Kovin suurta tuhoa ei kansalaissota kai saarella aiheuttanut materiaalisesti ja henkilövahinkoina.

Pari vuotta sitten valmistunut maaseutukeskus Villa Lande on korvannut kokoustilana ja elokuvateatterina vanhan ja perinteistä rikkaan nuorisoseuratalon. Televisio, videot, tietokoneet ja netti, kaikki media, henkilöautot, liikenneyhteydet ja shoppailu ovat vieneet harrastajia muualle ja jättäneet viihtyisiin koteihin, jokaisen omaan linnaan. Kaikkea on tarjolla enemmän kuin kenenkään resurssit ja aika sallivat. Museo tekee sitkeää kulttuurityötä, vaikka minusta näyttää, että osanottajia tapahtumiin on yleensä kourallinen. Kun menee esim. museoalueelle, tulee mieleen, että täällähän on tiloja vaikka minkäläisille kulttuuritapahtumille. Historiasta luin, että kesäteatteria on alueella myös pidetty. Joka kesä käy ainakin kiertävä teatteriseurue, nytkin jo huomenna, mutta en ole varma lähdenkö vapaapäivänä työpaikalle. Odotettavissa on Strindbergin näytelmä ruotsalaisen tetteriseurueen esittämänä. Ensi kuun alkupäivinä on Suomen Sodan muistojuhla, jossa museo on osallisena.