Puolesta ja vastaan:sähköiset versus paperiset kirjat

Perinteistä kirjaa ei voita mikään, sanovat useimmat pienen kyselyni osanottajat, odotetusti. Päteviä vastaväitteitä on paljon. Puolesta ja vastaan:

• Uudet kirjat ovat kalliita, vanhojen arvo putoaa nykyaikana.
• Uudenkarhean kirjan viehätystä ei voita mikään. Kirja voi olla myös kaunis.
• Paperinen kirja vetoaa tunteeseen ja konservatiivisuuteen, mitä ei sovi väheksyä. Kunhan uusi, sähköisiin vempaimiin tottunut polvi kasvaa, tilanne voi olla toinen.
  
• Nettikirjoja on saatavilla rajoitetusti varsinkin suomen kielellä.
• Englanniksi esim. klassikkoja riittää myös ilmaiseksi ja uusia julkaistaan paljon.
• Englannin oppimisessa kirjojen lukeminen on tunnetusti merkittävää, kun mukana on tunne ja kiinnostus. sähköiseen lukulaitteeseen voi ostaa sanakirjan, jolla sanojen merkitys on helppoa tarkistaa kuin Lukutulkki- sanakirjalla, paitsi että sanakirjan maksaa vain kerran. Klassikkojen lukeminen on yllättävän hienoa. Mistä niitä muuten saisikaan käsiinsä.
  
• Paperikirja on ekologisesti raskaampi kuin nettiversio.
• Paperikirjat ovat hankalia muutoissa ja perinnön jaossa. Ne vievät tilaa varastoissa ja pölyttyvät, vaikka ovatkin joskus miellyttävä sisustuselementti.
  
• Sähköinen kirja on yleensä halvempi kuin paperinen, kuinkahan halvaksi se muuttuisi, jos levikkiä olisi enemmän. Kilpailu takaa hintojen halpuuden.
  
• Shareware-toiminta kirjankustantamisessa alentaisi hintaa yhä.
• Jos sähkökirja yleistyy, se tuo taas rakennerationalisointia ja työttömyyttä, mutta varmastikin generoisi myös uusia työpaikkoja ja yritteliäisyyttä.
  
• Voisi kuvitella, että kirjan saatavuus sähköversiona lisäisi lukemisharrastusta, mutta se on epävarmaa koska aika on aina rajallinen ja virikkeitä paljon.
  
• Kirjastosakot jäävät vähemmälle (pois) sähköversioiden kohdalla.
• Kuten muutenkin netin etuja on tässä ajasta ja paikasta riippumattomuus, tuo tasa-arvoa.
• Nykyiset lukulaitteet ovat lähes erinomaisia. Sivun kääntämisen hitaus pieni miinus.
  
• Joku voi kaivata värillistä sähköistä mustetta.
• Lukulaite ei ole mikään kylmä ja kauhistava kokemus.
• Lukulaitteen tekstin fonttia ja kokoa voi muuttaa.
• Mukana kulkevien tuhansien kirjojen etu on suuri plussa. Voi lukea ajasta ja paikasta riippumatta.
• Auringonvalossa voi sähköisiä kirjoja mainiosti lukea, silmät eivät myöskään rasitu.
  
• Lukulaitetta voi olla jopa mukavampi käsitellä kuin paperisia sivuja, jotka kääntyilevät ja tuulikin niitä riepottaa. Sähkökirjat pysyvät siisteinä.
  
• Lukulaitteeseen saa nahkakotelon, joka lisää luonnon tunnetta ja ylellisyyttä. Voi lukea aina nahkakantista kirjaa. Vegaanille tietysti nahka on kauhistus.
• Lukulaitteita on tulossa yhä halvempia.
• Lukulaitteella voi kuunnella MP3 kappaleita ja lukea uutisia, jos lataa niitä esim. tietokoneen kautta.
• Sähköiseen muotoon voi kuka tahansa itse muokata erilaisia tekstejä. Sama idea kuin blogeissa, joissa kenestä tahansa voi periaatteessa tulla itseoppinut toimittaja tai kirjailija. Tälle tietysti jotkut tuhahtavat.
• Kustantajat voisivat halutessaan generoida tuloja julkaisemalla jo kuolleita kirjoja yhteistyössä kirjailijoiden kanssa, mutta siinä voi olla myös tuhon siemen.
• Muualla maailmassa kustantajat ovat lähteneet leikkiin mukaan ja edessä se on Suomessakin. Ruotsissa julkaistaan jo sähköisiä, moderneja romaaneja.
• Piraattitoiminta on tietysti uhka kustantajalle.
• Paperikirjan ikä on kuitenkin liian lyhyt, on sääli kirjailijoita, jotka näkevät suuren vaivan ja tuotoksensa pian alennusmyynnissä. Kirjailijana ei Suomessa kirjanmyynnillä pitkälle potki.
• Musiikkimaailmassa osa artisteista päästää teoksensa vapaaseen jakoon, koskahan kirjamaailmassa. Muutamia poikkeuksia jo on.
• Vanhojen kirjojen digitoimisesta ja oikoluvusta voisi tulla hyvä harrastus, jos siitä tiedotettaisiin enemmän.