Kotona

Turussa olisi ollut upea purjelaiva nähtävissä, mutta tuhlasin ajan ennen Kemiön bussin lähtöä odotteluun asemilla. Olisin voinut kävellä kaupungin halki Aurajokea pitkin ja nähnyt tuon laivan.

Onneksi sain nukuttua suhteellisen hyvin vaikkakin kovalla lattialla ja jaksoin työpäivän. Nyt on mennyt viikon päivät uimatta enkä taida lähteä tänäänkään, vaikka pitäisi.

Muistelen hymyillen lastenlapsia ja heidän intensiivisyyttään. He olivat ehtineet valittaa jo kotona vanhempien tylsyyttä. En millään olisikaan jaksanut olla unelmaukki pidempään, sellainen joka on aina käytettävissä. Vähän samanlainen tilanne kuin viikonloppuisillä, jotka ehtivät näyttää vain parhaita puoliaan.

Oli paljon arkipäivän dramatiikkaa kuten nuoremman oppiminen ajamaan pyörällä. Samanlaista vapauden tunnetta harvoin ihminen voi yleensäkään kokea kuin oppia pyörällä ajamaan. Toinen draama oli, kun vanhemmalla irtosi yksi hammas; toinen oli jo kasvanut leukaan vinoon sisään päin. Nyt kun yksi lopulta irtosi vesseli koki asian ikään kuin onnettomuutena, koska siinä valui vähän vertakin, häntä piti lohdutella ja soittaa äidille töihin. Poika kehotti äitiä tulemaan kotiin kesken työpäivän. Olemme huomanneet, että hänellä on muutenkin draamallisia taipumuksia, totuuskin on suhteellista ja kaikenlaisia tarinoita sepitetään ihan vakavalla naamalla: ties vaikka olisi taipumuksia näyttelijäksi. Hän seuraa myös tarkasti kaikki television piirretyt ohjelmat, varsinkin sellaiset, missä on jonkinlainen ironinen tyylilaji, olennot - mitä nyt ovatkaan- puhuvat ivamukailtua aikuiskieltä. Joskus vuosien perästä tuo mielikuvitusmaailma varmaan purskahtaa esiin jossakin muodossa.

Luin matkalla Juhani Ahon Muistatko -klassikkoa lukulaitteellani. Klassikoita voi lähestyä uudella tavalla, modernilla, viileällä lukulaitteella. Muistan kyllä itsekin kirjan ennenkin lukeneeni. Nyt itsekin lähes samassa muisteluiässä kuin Aho kirjan kirjoittaessaan ajattelin, että kehyskertomus rakkaansa menettäneestä vanhuksesta tuntui päälleliimatulta ja liian idealisoidulta, mutta muutamat muistikuvat, esimerkiksi pikkupojan kohtaamista pikkutytöistä olivat suurta kirjallisuutta, ihan Nabokovin tasoa ja jopa muistutti sitä asetelmaltaan.

Minulla olisi muutama opetustunti tarjottuna, mutta kun niin vähällä ei pärjää, en uskaltanut luvata ottaa tunteja, vaan palaan asiaan, jos asiat kehkeytyvät siihen suuntaan. Kotikielenopetus on muuttunut äidinkielen opetukseksi ja se on lukujärjestyksen ulkopuolella. Sitä paitsi samalle tunnille on kerätty kaikki eri-ikäiset suomenkieliset lapset, jotka haluavat äidinkieltään opiskella.