Herätettiin ..kele

Herätettiin kesken unien, mutta sanoma oli tyttären kertoma, että hänellä oli mennyt hyvin viimeisessä karsinnassa veturinkuljettajaopintoihin. Tietää saa vasta muutaman viikon kuluttua. Jos hän pääsee, hän jättää lukion opettajan työn ilomielin. Hänellä on mennyt ihan hyvin sekin työ, mutta hänestä se on liian vaativa. Korkeakouluopinnoista, hänellä tosin ei ole pedagogiikkaopintoja, ehkä on ollut kuitenkin jotakin hyötyä, eivätkä ne ihan hukkaan menneet. Hänen koulunsa on ns. vapaakoulu, yksityinen lukiokoulu, mikä ei ole ollenkaan sama kuin suomalainen lukio eikä sen tarvitse pitää samanlaisia pätevyysvaatimuksia kuin valtiolliset koulut.

Koulutus veturinkuljettajaksi veisi vain 6 kk ja sekin aika on palkallista.

Ruotsissa ei ole käsittääkseni samanlaista gradun tekemistä kuin meillä, enkä edes tiedä voiko hän sanoa tehneensä jonkin tutkinnon korkeakoulussa vaan hän opiskeli joitakin aineita joitakin opintopisteitä. Hänen käymänsä korkeakoulukaan ei ollut mikään tiedelaitos-yliopisto vaan oli pelkästään opetukseen keskittyvä. Isänä minä olen pelkästään iloinen tyttären puolesta enkä haikaile hukkaan menneiden akateemisisten opintojen perään. Ainahan siitä on hyötyä oman persoonallisuuden, näkemyksen ja yleistiedon kannalta. Hän on opettanut etupäässä ruotsia, mikä on oikein hienoa maahan kolmekuukautisena muuttaneelta siirtolaislapselta. Kotona puhuimme aina suomea, ruotsi tuli ihan luontevasti jo varhain, ensin päiväkodissa.

Olen kysynyt tytöltä selviääkö hän radalle hyppäävästä itsemurhantekijästä ja hän sanoi uskovansa pärjäävänsä. Eihän sitä tietenkään voi etukäteen tietää. Veturinkuljettajat kuulemma laskevat asiasta jopa leikkiä, koska sellaiseen tapaukseen joutuvalle maksetaan kipurahoja.

Pääsin säikähdyksellä, kun auton sytytyksessä ei ollutkaan vikaa vaan kaikki oli johtunut löysistä akkukengistä, jotka eivät antaneet kunnolla virtaa. Kerrankin vain 10 €:n korjauslasku.

Katsoin eilen illalla taas Ruotsin tv:tä, josta löytyy mitä mielenkiintoisempia ohjelmia. Tässä kerrottiin tapahtumasarjasta, jossa joskus 70-luvulla muutamaa teini-ikäistä epäiltiin pyromaniasta Ruotsissa. Heitä oli pidetty pidätettyinä vaikka he olivat olleet ala-ikäisiä ja poliisit olivat pakottaneet heidät tunnustamaan, vaikka he eivät ilmeisesti olleet ollenkaan syyllisiä. Kaksi poliisiakin oli eläkeläisinä haastateltavina. He olivat ihan tavallisen sedän tapaisia, mutta olivat ihan amerikkalaiseen tapaan pakottaneet ja petkuttaneet nuoret tunnustamaan. Siis oikeastaan itte piruja. Tällainen tunnustaminen on myös ohjelmassa haastatellun englantilaisen asiantuntijan mukaan aika yleistä. Verrattiin esim. New Yorkin Central Parkissa tapahtuneeseen raiskaustapaukseen, jossa muutama musta nuori teki täyden tunnustuksen, mutta ilmeni myöhemmin täysin kiistatta, että tekijä oli ollut aivan muu henkilö.

Ruotsalaisnuoret olivat joutuneet kuka kasvatuslaitokseen kuka minnekin ja heidän nuoruutensa oli mennyt aivan piloille. He olivat ihan järkeviä aikuisia, tosin näiden kauheiden tapahtumien merkitsemiä - tällainen voi käytännössä näköjään sattua kenelle tahansa. Varsinkin toinen poliisisedistä oli täysin paatunut ja ohjelmassa hän joutui hienovaraisesti paljastetuksi, toinen osoitti merkkejä siitä, että asia oli ehkä painanut häntä. Mitään nuorten kunnian palautusta ei voitu ajatella, kaikki asiakirjat oli poltettu, juttua ei voitu avata uudelleen. Ehkä ohjelma toimi tuona maineenpalauttajana. Todella hyvä ohjelma.