AITNESLOKUÄ

Kuvassa englannin kirjainten frekvenssi

Pieniä huomioita pienestä perspektiivistä. AITNESLOKUÄ on jäänyt mieleeni rämpsynä, joka kertoo suomen kirjainten alkujärjestyksen esiintymisfrekvenssin mukaan, se oli muistaakseni tutkimustulos nuorten kielestä muutamien vuosikymmenien takaa, mutta pätee ainakin minuun. Näppäimistö on kulunut juuri tässä järjestyksessä, A-eniten Ä-vähiten, muiden kirjainten järjestystä en muista, mutta ne eivät olekaan kuluneet. Muutamaan edelläolevaan on lisäksi kulunut selvä kuoppa, sillä isken näppäimiä naurettavan kovalla voimalla ja erityisen huonolla konekirjoitustekniikalla, josta minulle on sanottu ja naurettukin. Olen joskus avannut näppäimistön, ne kaipaisivat pesua. Luulen, että ne voi jopa pestä saippuavedessä, jos ottaa irti. Päältä olenkin pyyhkinyt. Tavaroihinkin voi ikään kuin kiintyä, autoonsa, pyöriinsä jne. Naiset eivät tätä ehkä ymmärrä, heille ihmissuhteet ovat tärkeimmät. Minulle ihmissuhteet ovat vaikeampia, tavarat eivät petä ja riitele.

Tytär kertoi, että he ovat lopulta luopuneet vanhasta televisiostaan, jonka itse ostin aikoinani meille perhetelevisioksi. Salora merkkinen. Joitain pieniä vikoja on, mutta täysin käyttökelpoinen vehje, ikää varmaankin ainakin 16 vuotta. Aikoinaan sanottiin, että tv:n keskimääräinen elinikä on 8 vuotta; kaikki ei siis ole kaiken huonontumisen historiaa. Harmi, että tämä kappale heitetään pois. Suurimman osan elinkaarestaan se on ollut aina päällä. Tilalle on tullut miehen työkaverilta ostettu jättikokoinen tv, ei taulu- vaan painava ja isokokoinen möhkäle.

Itse tunnen olevani loppuun kulunut kone, valmis poisheitettäväksi, vaikka osin ihan kunnossa. Taas sydänoireita. Eilen iltapäivällä kävelin reippaasti kuin nuori poika ja nyt taas värinää.

Olisi mukava osata enemmän tätä loppuikäni rakkainta lelua, tietokonetta. Sillä on oma elämänsä, jota ymmärtää vain sille omistautunut papisto, kaikenkarvaiset tietokoneteknikot ja muut. Pitäisi olla koulutusta tai sellaisia tuttavia, jotka olisivat voineet opastaa. Kyky toistaa nettiradiota katosi, mutta tuli takaisin. Kun netti oli poikki se saattoi oikeasti olla poikki vuorokauden ja tuli takaisin juuri kun vedin ADSL-modeemin töpselin irti ja painoin takaisin. Siinä saattoi tulla juuri tuo yleinen kausaalisuuden virhepäätelmä, jonka varaan me usein rakennamme syy- ja seuraussuhteita. Kun jotain tapahtuu samanaikaisesti, katsomme että tuossa on SE syy. Samalla lailla hullu kaurapuuromies saarnaa ilosanomaansa, että laihduttamisen saa alkuun säätelemällä Elovenan keittoaikaa, kun hän itse laihtuu (vanhuuttaan). Esimerkkejä voisi löytää tuhansia, varsinkin uskomusmaailmassa.

Tulkitsin, että nettiradion kuulumattomuus johtui siitä, että kun koetin IE-selainta, tuli laitettua se jotenkin off line tilaan ja se vaikutti asetuksiin, vaikka yleensä käytänkin Firefoxia. Kun laitoin IE:n taas online tilaan, nettiradiokin alkoi toimia. Saattoi olla taas kausaalinen virhepäätelmä.

Jäljellä oleva ikääntyvä ja huonokuntoinen sisarusparveni suunnittelee ehkä viimeistä yhteistä tapaamista ensi kesänä. Veljet ovat sairaita enkä minäkään, nuorin ole ihan kunnossa. En oikein tiedä kannattaako ja kannattaako minun mennä mukaan. Olemme niin paljon eri maailmoissa. Ehkä on parasta olla menemättä.

Jälkeenpäin: Linkki kirjainten oikeaan frekvenssiin.

Time-lehdessä oli aivan vasta juttua englantilaislapsien väkivaltaisuudesta. Eikä tämä tarkoita yksinomaan musliminuoria. Idyllinen maa, jossa asuisin enemmän kuin mielelläni - jossakin maaseudulla, tv-sarjojen kuvaamissa kylissä. Mutta siellä saa nykyään helposti turpiinsa. Oliko se Englannissa, kun äsken muutama koulunuori oli ollut aloitteellisia ja aikonut vangita opettajansa ja kiduttaa häntä hieman.

En pääse siitä ajatusmallista, että kyllä se koti merkitsee kuitenkin paljon. Lapsi jota kohdellaan hyvin ja otetaan huomioon, en tarkoita lellitään piloille, tuskin ensimmäiseksi turvautuu väkivaltaan. Vaikka tämä kuinka olisi vanhempien syyllistämistä.

P.S. Löysin Kemiönsaaren uuden logon kuvan. Onko se onnistunut?