Etkö voisi tulla käväisemään, ymmärsin viisivuotiaan tyttärenpojan selittävän puhelimessa. Hän halusi muka näyttää jotakin, josta en oikein tajunnut. Jouduin arvaamaan suurimman osan, mitä hän sanoi. Kasvoista kasvoihin -kommunikaatio olisi helpompaa. Lapset eivät puhu ollenkaan suomea, mikä heidän kannaltaan on varmaankin ihan oikein. Tämän ratkaisun heidän äitinsä teki ensimmäistä odottaessaan. Vähän ennen sitä hän oli puhunut, että aikoo puhua lapselle äidinkieltään. Kaksi kieltäkin olisi onnistunut. Lukemattomat suomalaisäidit ja -isät ovat siinä onnistuneet eri puolilla maailmaa, vaikka siipat ovatkin erikielisiä. Mutta ei sille ole mitään tehtävissä, ja onhan siinä ehkä hyviäkin puolia. Lasten ei tarvitse kokea olevansa erilaisia. Nimetkin ovat ruotsalaisia, isän sukunimi. Vanhemmat eivät ole naimisissa, vaikka ovat henganneet teini-iästä alkaen, luulisin että ovat kummallekin ensimmäiset seurustelusuhteet. On se myös romanttista ja hellyttävän vanhanaikaista.
En noin vaan voi lähteä pistäytymään, mutta olen ajatellut kyllä mahdollista Ruotsiin muuttamista, mutta jättäisin asunnon Suomeenkin, ainakin aluksi. Tämä ei paljoa maksa. Olisi ihan mukava olla enemmän lastenlasten elämässä.
Kahden veljeni perheissä on juuri luovuttu lankapuhelimista, mikä on sisarussarjan isolle siskolle kova pala. Hän on miettinyt uusia puheluiden hintoja, jotka tosiaan vaihtelevat eri palveluiden tarjoajilla suuresti. Molemmilla veljillä on vakava krooninen sairaus eivätkä he oikein ole halunneet kuulla puhetta skype-ohjelmasta, jonka avulla ison siskon puhelinkulut pysyisivät alhaalla. Hän elää tiukalla budjetilla ja olisi hyvä saada rahaa säästymään myös Suomen matkoihin. Tosin hän elää yksin kolmen huoneen osuusasunnossa, johon hän on teettänyt remontteja. Sisustuskin on oikein hieno, sekoitus modernia 60-lukua ja antiikkia ja siisteys tip top.
Hän on kovasti sukurakas, perhe on kaikkea, kun hänellä ei ole omia lapsia. Hän seuraa asioita ja antaa mielellään neuvoja, mikä on suututtanut monia sisarusten lapsiakin. Hänellä on onneksi kirjastoryhmänsä, jossa hän toimii aktiivisesti ja muutama yhtä iäkäs ystävätär. Hän elää ihan täysipainoista elämää ja nauttii siitä, kuuntelee radiosta sinfonista musiikkia, lukee parhaita kirjoja, laittaa täydellisiä aterioita enimmäkseen itselleen. Minua neljä vuotta vanhempi veli vain nauroi, kun ehdotin hänelle aiemmin skypeä. Hän ei ole esimerkiksi kuulemma kirjoittanut ainoatakaan sähköpostia itse. Hän oli hetken lehdenkustantajakin, mutta toiset hoitivat taitot ja tietokoneasiat. Hän oli kyllä aloittamassa Suomen siirtymistä tietokoneaikaan, mutta tähän uusimpaan vaiheeseen hän ei ole ryhtynyt. Vaimot hoitavat kummassakin perheessä tekniset asiat ja molemmissa perheissä on taitavia lapsia ja heidän puolisoitaan. Kumpikin oli urallaan johtajia ja delegoivat tuollaiset sihteeriasiat.
Huomasin soittaa eilen toiselle sisarelleni ja pyysin häntä vetoamaan veljiin sisaren puolesta. Sanoin, että mahdollisuus puhua rauhassa merkitsisi paljon toisessa maassa ja ilman perhettä asuvalle sukurakkaalle sisarelle. Tuolle sisarelle latasin skypen viime kesänä ja annoin halvan mikrofonikuulokkeen, hänellä ei ollut edes kovaäänistä, vaikka kone oli ihan kunnollinen. Sisarukset ovatkin puhuneet aika paljon. Tämä toinen sisko on ehkä vähän pihi. Olen joskus ärsyyntynyt siihen, että hänellä on aina kiire lopettaa puhelu ja sanonutkin siitä. Nuorempanakin hän oli kärsimätön ja levoton, vaikka joutui elämässään keskittymäänkin, itse opettajana ja kolmen tyttären kasvattajana. Me emme nytkään juuri soittele. Puhumme kyllä vanhemman sisaren kanssa skypessä ja autan häntä juuri näissä tietokoneasioissa. Eilenkin autoin häntä yksinkertaistamaan selaimen ja googlen aloitussivun avaamisen yhdellä ikonin painalluksella, samoin gmailin. Molemmat hän on tehnyt hyvin monimutkaisesti. Hänkin on kärsimätön, ehdoton ja lyhytjänteinen monissa asioissa, mutta jaksaa kyllä keskittyä niihin, mistä on kiinnostunut.
Kun on kyse esimerkiksi jonkin asian ostamisesta vaikkapa keskikaupungilta. Hän marssii suoraan, sivuilleen vilkuilematta kohteeseen ja ostaa kyseisen tavaran ja samaa tietä takaisin. Tavallinen moderni ihminen vilkuilisi ympärilleen, katselisi kiinnostuneena vaikkei välttämättä shoppailisi. Sama tilanne netin ihmeellisessä maailmassa, hän ei vilkuile ympärilleen. Vanhat eriskummalliset tädit ovat kiehtovaa seurattavaa, ärsyttäviä ja samalla hieman hellyttäviä. Katoava luonnonvara.
Kummassakin perheessä oli luvattu ladata skype, minkä sisareni ehdottomasti halusi, kun nykyään sen osaa. Sain siis aikaan jotain hyvää. Joku naapurin poika oli laittanut hänelle Messengerin runsas vuosi sitten, kun tietokone tuli. Se sai jotenkin koko tietokoneen sekaisin ja sisko joutui käyttämään kallista asentajaa. Näin asentaja oli sanonut. Minä en sitä puhelimessa keksinyt enkä osannut neuvoa.
En voi olla kehaisematta uudella kävijäennätyksellä eilen, 915 latausta/vrk. Keskustelupalstoilla näyttää olevan paljon liikkuvaista porukkaa. En millään ymmärrä, että keskustelun sisältö mitenkään olisi erityisen kiinnostavaa, sen mitä olen katsonut sitä, mikä on aiheuttanut tämän kävijäryntäyksen sivuilleni. Luulisi, että niillä käännöksillä oli jotain kiinnostavuutta, mutta siitä aiheesta ei ole minulla ainakaan tullut mitään uutta, eikä myöskään juuri kyseisillä palstoillakaan.
Katsoin netissä Stina Lundbergin vetämää keskusteluohjelmaa. Stina on iätön ja ajaton itse, nyt entistä ryppyisempi. Debatit ovat hyviä. Stina haastatteli aikoinaan monia maailman mahtavia televisiolle. Hän laittoi haastateltavat hyppäämään ilmaan, mikä ei sinänsö ollut mikään originelli ajatus. Muistan, että oli aikoinaan muuan valokuvaaja ja myös hyppyytti ihmisiä, muistan mm. Windsorin herttuaparin hypänneen jossakin Lifen numerossa.
Ruotsalaiset osaavat debatoinnin. Yksi teema oli islamofobia. Itse olen jakaantunut, en osaa oikein olla jompaa kumpaa mieltä. Haluan tietenkin puolustaa heikkoa, mutta islamilaisuudessa on myös paljon ärsyttävää ja vastareaktiot myös ymmärrettäviä. Haluaisi yksinkertaisesti ummistaa silmänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti