Päänsärkypäivä

Tänään en saanut aikaan juuri mitään. Nukuin vain päiväunet ja katselin ikkunasta ulos. Toki kävin kävelyllä, mutta en kahta kertaa, enkä kolme. Vielä tosin ehtii, kun valoisuutta piisaa. Sain hoidettua päänsäryn ja raskaan olon pois aspiriinilla ennen kuin sitä tulikaan ja sydänkin on asettunut.

Soitin pari kestaa pari kertaa TE-keskuksen miehelle, mutta kuulin aina vain saman nauhan. Hain laitoksen nettisivulta miehen toisen numeron, mutta sama juttu sielläkin. Kirjoitin sähköpostin, jossa sanoin, että haluan tulla esittäytymään, mutten jaksa riippua puhelimessa. Päiväunten jälkeen sähköpostissa oli viesti: "anteeksi vain, mutta on minunkin voitava pitää lomaa, varaa aika numerosta se ja se." Näin helppoa se on. Varaaminen menee huomiseen.

Jos ideani mollataan ei se mitään, olenpahan yrittänyt taas jotakin ja tulen kertomaan siitäkin. Ja jos se edes pääsee tutkimisvaiheeseen, kerron siitäkin. Minusta on kansalaisjournalismia kertoa miten ideasta voi tai ei voi tulla tuote. Toistaiseksi en aiheesta kerro. Palvelutuotteet eivät ainakaan lisää roinaa ympärillämme ja minusta olen löytänyt nischin, lokeron, mutta aika näyttää, mitä idealle käy. Tänään en ole sitä työstänyt, sillä tarvitsen sparraajaa. Olen pistänyt ylös aiheesta muutaman päivän aikana aika paljon ja liika on jo liikaa.

Tuo etäällä blogimaailmassa vellonut keskustelu kansalaisjournalismista ei minua ole paljoa hetkauttanut eikä närkästyttänyt. Ei minusta kansalaisjournalismi ole vain sitä, että kaivetaan esille suuria yhteiskunnallisia epäkohtia, voihan se sitäkin olla, mutta sen pitäisi olla median tehtävä eikä se sitä kunnolla tee edes vaan menee muotiaiheiden perässä.

Minusta se mitä luen esim. blogeista on jo merkittävää kansalaisjournalismia. Ne kertovat tuhansien ihmisten elämästä ja ajatuksista ilman portinvartijoita aivan hellyttävällä tavalla. Joukossa on tosin paljon niskakarvojakin nostattavaa, mutta vähemmistö, eikä niitä tarvitse lukea. Jospa tietäisin Suosikkilistani koon, mutta en tiedä. Ruksaan aina kaikki näkemäni kiinnostavat blogit. En tietenkään ehdi niistä lukea kuin murto-osan, mutta ei se mitään. Ruksi ainakin palkitsee ja rohkaisee jotakin tuntematonta ja Suosikki-listalta on ainakin helpompi löytää lukemista kuin suuresta, missä on koko valtava massa. Anteliaisuus voittaa aina pitkässä juoksussa. Tämä tuli mieleeni Anita Konkan merkintää lukiessani. Aivan samalta tuntuu minustakin kun yritin vaivalloista kulttuuri-kanavan blogien kruksaamista, mutta silti löysin muutaman uudenkin. Eivät tietenkään kulttuuriblogeiksi listautuneet ole ainoita kannattamisen arvoisia, eri harraste-aiheiset ovat mitä kiinnostavimpia.