Näin on marjat

Katsoin ruotsalaista keskusteluohjelmaa, jota vetää Stina Lundberg, joka on ammattitaitoinen journalisti. Vetäjä kuitenkin vaihtuu (suunnitellusti) ja remmiin astuu toinen legenda, Ruotsin pelottomin tutkiva journalisti, oikea median rakkikoira Janne Josefsson. Mukana studiossa oli harmaantunut Siwert Öholm, eläkkeellä muutaman vuoden ollut kolmas legenda. Öholm ei ollut mikään kaunis poika vaan pyöreä ukonkäppänä, mutta erittäin hyvä keskustelun ohjaaja, joka ei epäröinyt keskeyttää. Hänen tähtensä nousu oli radion ja tv:n uskonnollisista ohjelmista aivan terävimpään kärkeen. Tietysti häntä voi kritisoida juuri siitä ja hienoisesta autoritaarisuudesta sanoa viimeinen sana, tehdä yhteenveto, mutta eikö se ole juuri juontajan tehtävä, pitää langat järjestyksessä. Keskusteltiin juuri keskustelemisesta, että onko sillä merkitystä. Mukana oli Svenska Dagbladetin pääkirjoitustoimittaja, joka oli juuri esittänyt kovaa kritiikkiä. Hän peräänkuulutti järkevämpää keskustelua, ettei huudeta toistensa suuhun ja niin edelleen. Mielestäni kalabaliikilla on puolensa.

Ohjelman alkupuolella keskusteltiin muotibloggauksen tiimoilta. Mukana oli Vecko Journalin päätoimittaja, kuvankaunis Ebba von Sydow ja Blogimaailman kuningatar Blondinbella- bloggaaja, jonka kävijäluvut ovat sadoissa tuhansissa ja joka ansaitsee blogillaan suuria summia. Hän ei ole mielestäni mitenkään erityisen kaunis, suomalaisen pallinaaman näköinen, korkeat poskipäät jne. Hän harjoittaa blogissaan product placementiä ja se on lähes keskittynyt shoppailemiseen. Shoppailusta juuri puhuttiin. Mukana oli nuori vihreä mies, joka puhui järjen sanoja pintakulttuurista jne sekä myös Vihreitten toinen ns. puhetorvi Maria Wetterstrand, jolla on side Suomeen ja Turkuun, jossa hänen siippansa, Ville Niinistö asuu. Olin tietenkin näiden kannalla. Mukana oli keskustan nouseva tähti, nuori kansanedustaja, joka ihannoi kuluttamisen autuutta ja sen kansantuloa ja globaalista hyvinvointia edistävää ominaisuutta, mikä tietenkin sinänsä olisi osittain tottakin, jollei olisi sellaisia pieniä juttuja kuin Peak Oil ja ilmaston muutos.

Pinnalliset naiset olivat heikoilla jäillä vaikka he kylläkin osoittivat miesten vastaavan kulutuskulttuurin puolia, jotka eivät ehkä keskity meikkeihin, kenkiin ja käsilaukkuihin vaan muuhun, miesten mielestä "järkevään".

Itse seuraan shoppailukulttuuria yhteiskuntatieteilijänä, se on kiehtovaa ja kertoo maailman degeneroitumisesta. Minulla ei ole mahdollisuuksia eikä halujakaan ostaa tavaroita, silti on mukava joskus tehdä löytöjä. Ja ymmärrän kyllä, että tässä systeemissä on tärkeää pitää pyörät pyörimässä, mutta tämä systeemi on myös törmäyskurssilla, edessä jäävuoria ja vauhti ja luottamus laivan kykyyn porhaltaa on kova.

Kun seuraa esim. nuoria aloittavia bloggaajia Suomessa, he ovat melkein järjestään tyttöjä, jotka kirjoittavat...juuri muodista, shoppailemisesta, kuten Kaunis Ebba ja Blondinbella. Pojat eivät yleensä kirjoita, heillä on hormonimyrskynsä ja he pystyvät korkeintaan muutaman sanan kömpelyyksiin, jos he jotain kirjoittavat joillain areenoilla kuten esim. Irc Galleria. Jotkut sympaattisimmat ja ehkä rumimmat tytöt saattavat kirjoittaa eläimistä ja loput syömishäiriöistään, itsensä viiltelystä ja masennuksestaan.