Juoruilua eteläiseltä saarelta

On outoa, kun muutamana päivänä on saanut melkein kahlata lumessa. Sitä tavaraa ei täällä juuri ole nähty tänä talvena. "Pysyvä lumi" saattaa silti häipyä päivässä.

Jos omistaisi uuden auton, tuollaisessa loskassa ajo tuntuisi ikävältä, kun ajon jälkeen peltejä peittää suolakerros, kuten eilen, kun kävin Kemiössä. Piti lähteä kaverin kanssa ajelemaan Suomea ympäriinsä, mutta hän soitti ja sanoi olevansa kipeä. Ehkä se on K:nen, koska hän on saanut rahaa jne. Ajattelin ottaa matkalle vanhan kannettavani, jossa on langaton yhteys-mahdollisuus. Kävin testaamassa sitä Villa Landessa, mutta en saanut toimimaan. Tietokoneliikkeessä se onnistui. En ollut osannut klikata oikeita kohtia, koska en sitä ole juuri käyttänyt. Kone on vanha.

Onneksi mainitsin liikkeenharjoittajalle, että olen kiinnostunut tuosta tulevasta miniläppäri-Asuksesta ja hän kertoi, että kyllä niitä sitten tulee hänellekin. Hinnasta vain ei ole tietoa vieläkään. Tietysti hankin paikkakunnan liikkeestä. Pidä rahat saarella, on hyvä periaate. Ystävällinen ja tietävä kaveri, joka on monesti auttanut ja usein ottamatta mitään maksua, kuten eilenkin. Ilmeni, että yhteys ei onnistunut, ennen kuin laittoi kellon oikeaan. Bios-patteri oli loppunut ja kellonaika pitää vaihtaa aina ennen kuin yhteys onnistuu. No lähtöä ei sitten tullutkaan.

Kolme vuotta olen täällä jo asunut, enkä ole vielä saanut vaihdettua osuuskaupan jäsenyyttä tänne. Keski-Suomi on taaksejäänyttä. Sieltä tulee jouluisin lappunen, jota näyttämällä saa liikkeestä suklaarasian. En ole sitä voinut käyttää pariin vuoteen ja olen lähettänyt lapun Ekokylään. En tiedä ovatko sitä hakeneet. Täällä ei suklaarasiaa joululahjana tunneta paikallisessa osuuskaupassa, jonka nimi on outo: Suur-Seudun Osuukauppa. Hain sitä netistä ja siellä kerrottiin, että parin vuoden sisällä ollaan rakentamassa uutta ja isoa kauppaa. K-kauppa joutuu sitten vastaamaan ja rakentamaan varmaan sekin isomman. Väestopohjaa ei suurille liikkeille ehkä riitä. Nykyinenkin on täynnä vain perjantaisin. Se on sitä suuruudenhulluutta, johon nimikin viittaa, vaikka se tarkoittanee Salon-seutua, se Suur-Seutu.

Onhan täällä jo riittävästi liikkeitä. Koneliike Vuorio, jossa on paljon ja kallista tavaraa, mutta sekin seisoo enimmäkseen tyhjänä kalliine leluineen. Perhe-yhtiö Vuorio on siirtynyt uudelle omistajalle, autoliikkeelle, jonka nimeä en muista. Sekin tulee muualta ja on rakennuttamassa Kemiöön autokaupan. Sellaista täällä ei ole muuta kuin kuin Kemiön ja Björkbodan välillä, josta minäkin omani ostin. Enimmäkseen sen pihalla seisoo paljon traktoreita. Traktorit ovat omistajan hobby. Näyttää että eivät ne kovin paljon sieltä pihasta liiku.

Jos polttoainekriisi tulee, kuten Savinar ennustaa, autoilla ei ole tulevaisuutta, ei ehkä traktoreillakaan. Vuoriossa käydessäni mieltä kiinnitti herkkuhylly, jossa oli kaikenlaista herkkusäilykettä, -keskellä koneliikettä. Ja se oli Rosalassa, Hiittisten saaressa olevan pienen kaupan sinne sijoittama. Sellaisia herkkuja en ole juuri Suomessa edes nähnyt. Siellä käydessäni kiinnitti tosiaan huomiota tuo herkkujen osuus. Asiaan sain ymmärrystä, kun luin uuden kirjan, jossa kerrotiin Hiittisten saaristosta. Siellä asuu kesäisin paljon tunnettuja Helsingin vaikuttajia, Björn Wahlroosista alkaen, jotka näitä herkkuja ostavat. Siellä he viettävät "alkuperäistä" elämää muutamat kesäviikot, ajelevat kauppaan kalleilla veneillään ja katselevat hernerokaksi muuttunutta merta.

Siellä hyllyllä oli mm. ruotsalaista Spisbrödiä, jota söimme ihan hulluina, kun olimme Wilsonin firman vetämällä veneretkellä Öröön saareen. Se oli todella hyvää. Herrojen suu ei todellakaan ole tuohesta.

Näin mainoslehtisessä, että markkinoilla on, sekin oli osuuskaupan lehti, erityinen sanelin, joka on samalla usb-tikku. Se saattaisi olla ihan asiallinen, jos joskus saisin aikaiseksi aikomani kansalaisreportaasien sarja, jossa ryhtyisiin haastattelemaan erikoisia ihmisiä pitkin Suomea. Jonkin tyyppinen puheen talletusväline olisi tarpeen. Jos siinä on akku, joka varautuu usb-portin kautta ja se olisi helppokäyttöinen, miksei sellaisen voisi hankkia. Hinta oli satasen tienoilla. En tiedä onko olemassa puhelinta, jossa olisi vastaava, sanelu-toiminto. Ehkä haastattelisin ensi alkuun ekoihmisiä, joilla on jotakin sanottavaa. En tiedä ottaisivatko esim. Linkola ja Sarmela vastaan. Marketta Horn voisi ehkä suositella minua; hän pitää minua nettiguruna ja armoitettuna opettajana. Olemme ehkä vähän lähentymässä Marketan kanssa. Pidin vielä äsken häntä äärimmäisyysihmisenä, mutta Savinarin nettisivut luettuani olen tulossa uusiin ajatuksiin. Ehkä Marketta ja knit ovatkin olleet oikeassa, enemmän kuin luulin.

Markettahan toimii VESL- yhdistyksessä, Vihreä elämänsuojelun liitto, joka on ns. syvänvihreä. Ekovihreät ja Elonkehä- lehti ovat samansukuisia. VESL:lla oli juuri kokous, jossa oli ollut kertomassa elämäntavastaan saksalainen kaveri, joka asuu jossakin Itä-Suomessa aivän naurettavan pienellä budjetilla. Tämä kaveri Lasse Nordlund oli joskus Keuruullakin jossakin ekoihmisten tapaamisessa ja kertoi elämäntavastaan. Hän kulki itse tekemässään pellavapuvussa. Pidin häntä lähinnä pellenä, vaikka ihmisenä hän vaikutti ihan fiksulta ja miellyttävältä. Tuon VESLin puheenjohtaja ja Elonkehän päätoimittaja on nimeltään Göran Ekström.

Saarella vaikuttaa Vaasasta lähtöisin oleva hieno taiteilija nimeltä Tiiti Mendelin, johon tutustuin Sagalundin Helsingin retkellä. Viime kesänä kiinnitin huomiota hänen upeaan ilmestykseenä ja tukkalaitteeseensa Westerin puutarhassa järjestetyssä Linne´-illassa. Olin siellä tyttäreni kanssa ja Mendelinin seurue oli pöydän toisella puolella. Naisen tunnisti heti Tiitin sisareksi. Hänen mukanaan oleva mies oli juuri tuo Göran Ekström, joka on naimissa tuon sisaren kanssa, sain myöhemmin tietää. Suomi on pieni ja ympyrät pieniä. Ehkä oli päätoimittaja...sillä nettilinkin mukaan päätoimittaja onkin nimeltään Markku Pohjanmäki.

Viime päivinä minua on hemmoteltu. Kolmena päivänä kävijämittari on raksuttanut sellaisia lukuja, joita ennen en ole kokenut.