Ei jaksa nukkua

Olin juuri nukahtamassa makeaan uneen, kun puhelin soi, enkä sitten tietenkään saanut unta. Olen levoton ja olen jakanut rasitukseen ja lepoon päiväni, jotta saan ne kulumaan. ei jaksa aina lukeakaan, toimintaa kaipaisi. Kovat odotukset ensi viikkoon ja tapaamiseen ideapajassa. Olen kovasti hyvin valmistautunut, mutta välillä ideani tuntuu täysin bagatellilta, kuten suoraan sanoen useimmat niistä ovatkin. Jos minulla olisi enemmän tekemistä, söisin vähemmän. Veteraaniurheilijan sivulla oli linkki, jossa puhuttiin eteisvärinän ja diabeteksen (esiasteenkin) korrelaatiosta/yhteydestä. Tosin värinä tuli elämääni, kun olin nuorempi ja laihempi ja juoksin vielä. Hain vielä toisen linkin eteisvärinästä.

Veteraaniurheilijasta puheen ollen, hänellä on mielenkiintoinen nelikenttä blogissaan siitä miten ravintosuosituksiin voitaisiin suhtautua. Kiinnostava kehitys muuten, vielä kun tutustuin häneen täällä, hän oli vielä virallisten ravintosuositusten kannattaja, radikaalisoituminen on tapahtunut viime vuosina, eikä hän ole edes muuttunut mitenkään fundamentalistiksi vaan voisi sanoa, pitää portteja avoinna kaikkiin suuntiin. Jos hän ja hänen kaltaisensa, heitä taitaa olla tässä maassa useita, ovat oikeassa, he puhuvat ehkä tärkeimmästä asiasta nykyään ja tulevina vuosina koko yhteiskuntaan ja yksilöihin nähden. Christeristä voisi tulla mielestäni ihan helposti uusi Puska kansan tietoisuuteen, jos hänelle annnettaisiin vaikka tv-ohjelma ravintoasioissa. Hänellä on tiedemiehen tausta ja mielenlaatu, joten tasapuolisuutta kyllä riittäisi. No ehkä se ohjelmakin tulee aikanaan.

Ihmiset matkustelevat. Silmiini sattui esim. tämä, radikaali naistutkija Fidzisaarilla. Hän kuvaa koulitulla tutkijan silmällään näkemäänsä ympäristöä.

Tuohiniityn blogista löysin matkakuvauksen kolmikosta, ekopioneereista matkaamassa Euroopassa. Yhtenä matkaajana oli Heikki A., jonka tunnen hyvin Keuruulta. Hän on ekoyhteisöjen välinen sanansaattaja, hauskan veijarimainen hahmo, varmaan Suomen tunnetuimpia ekoihmisiä, joka eläköidyttyään varsinkin matkustelee paljon. Kahta muuta en tunne. Olen kuullut kertomuksia automatkoista mm. Vienan Karjalassa hänen yleensä romahtamispisteessä olevilla autoillaan. Ne tuovat ylimääräistä jännitystä reissuihin. He ovat käyneet mm. Damanhurissa, jonne minäkin olin matkalla jo Etelä-Euroopassa, kun tuli jänis housuihin ja palasin Suomen loskiin. Minä otan ainakin tällaiset hippikertomukset med nypa salt, mutta onhan siinä kuvattuna, että jos on ennakkoluuloton ja sosiaalinen, maailma on avoin ja saa kokea paljon hauskaa, kun toinen otsa rypyssä yrittää tehdä asioita ortodoksisesti omalla tontillaan. Eurooppa ja maailma on toisia friikkejä täynnä. En tiedä kuinka paljon todellista valmistautumista esim. öljyn loppumiseen tällaisessa matkailussa on. Nuo nämä matka-autothan yleensä vuodattavat öljyjä ja kuluttavat polttoainetta, mutta ei se mitään, sillä tärkeintä on matka.