Minun koneeseeni ei kosketa

Kävin taas ihan huvikseni Kemiössä fillarilla. Ostin repun täyteen vihanneksia ja hedelmiä, joita sieltä saa halvemmalla kuin kyläkaupasta ja ne ovat hyvälaatuisia. Erehdyin ostamaan kaksi pakettia Presidentti- kahvia ja olen taas kofeiinikierteessä. Ensimmäisenä yönä ei uni ole tavallisesti tullakseen, mutta pian kofeiiniin tottuu jotenkin, vaikka sen kanssa minun pitää olla tarkkana. Jos lähtee matkalle, pitänee olla sosiaalinen ja juoda kahvia. Kahvin piristämänä lähdin vielä myöhemmin kävelylle. Naamaa ihan kuumottaa auringossa olon jälkeen.

Rupesin kääntämään LATOC -nettisivua. Kopioin tekstin wordille ja sijoitin uuden dokumentin ja käännettävän alekkain ruudulle, missä sitä on helpohkoa hallita. Kummallista kyllä html-teksti ja word-dokumentti eivät ole identtisiä, mutta en ryhdy sitä enempää miettimään vaan teen raakakäännöksen -sen enempää edes hakematta merkityksiä sanakirjasta. Ehkä pitäisi myös kysyä lupa tekijältä, mutta sen ehtii, koska ensimmäinen runkoteksti on jo parikymmentä word-sivua ja toinen saman mokoman.

Se on kuitenkin niin painavaa asiaa, että aion kääntää, vaikka se kestääkin päiviä. Olisi ihan mukava omistaa kannettava/laptop, mutta Power Book -Asus Eee ei ole vielä saapunut myyntiin Suomessa, eikä hintakaan ole vielä selvillä, siitä se paljon riippuu. Paljon suorituskykyisempiä kannettavia on myynnissä ihan kohtuuhintaan, mutta juuri pienuudessa ja yksinkertaisuudessa on tuon ihmevehkeen viehätys.

Tässä kirjoituksessa paljastetaan myös kuinka tietotekniikkakin on suuri energiasyöppö, mutta tässä menee raja: Minuun koneeseeni ei kosketa! Virta pitää hankkia vaikka atomivoimalla ja petrokemian tuotteita pitää riittää tietokoneitten tekemiseen!!