Joyce Carol Oates näyttää riutuneelta anoreksiaa sairastavalta, nyt jo vanhalta naiselta. Mutta mitä hän kirjoittaa, on rautaa. Kirja Djur, jota en tiedä ennen kuin olen katsonut, onko sitä suomeksi on tätä käsittämätöntä laatua. Hän on usein kirjoittanut samasta aihepiiristä USA:n itärannikon college- ja yliopistomaailmasta, jonka hän hyvin tuntee, koska itse on Princetonin professori.
Kirjassa on joukko ns. hyvien perheiden tyttäriä opiskelemassa pienessä collegessa mm. kirjallisuutta 1970-luvulla. Kirjallisuuden professori on demonimaisen valtaansaottava. Hänen vaimonsa on kuvanveistäjä, joka tekee eläimellisiä toteeminkaltaisia patsaita. Kirjan päähenkilö rakastuu muiden tyttöjen lailla ja päätyy professoripariskunnan elämään, jossa salaisuuksia. Enempää en kerro, jos joku aikoo kirjan lukea.
En oikeastaan aluksi tykännyt Mari Mörön Kärpäsen koulusta, kun siinä oli liikaa sellaista, jota en heti tajunnut. Kuka puhuu ja milloin. Mutta kirja tekee tunnistettavaa kuvaa modernista Suomesta. Tapahtumien keskuksessa on tuoli, jonka taiteilija on päällystänyt raatokärpäsillä ja joka on näytillä Helsingin rautatieasemalla vitriinissä.
Tuomas Kyrön Liitto on suoranainen mestariteos. Se kertoo sotaa edeltäneestä ajasta, sodasta ja sen jälkeisestä pienten ja hauraiden ihmisten tasolla. Kehyskertomuksena on tyttö, joka on rakastunut Adolf Hitleriin. Useimmille käy huonosti, mutta niinhän elämässä useinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti