Beowulf

Beowulf ei ollutkaan hassumpi. Se oli tehty tietokoneanimaationa siten, että oikeita näyttelijöitä oli käytetty liikeratojen luomiseksi. Äänikään ei ollut niin lujalla, että olisi tarvinnut kaivaa taskusta kuulosuojaimet. Muistan kyllä kuinka syksyllä filmiä mainostettiin kovasti. Se on tulossa dvd-muodossa myyntiin tämän kuun lopussa. Tässä on yksi arvostelu.

Hienossa teatterissa oli vain muutama katsoja, mikä varmaankin kertoo yleisestä passiivisuudesta ja koteihin linnoittautumisesta. Missä olivat nuoret, kun yksi lippu maksaa vain 5 € ja kaikki festivaalin filmit saa katsoa 10 €:lla! Paikkakuntalaisille on hankittu hienonhieno leffateatteri suurella rahalla ja yhteiskunnan avustuksilla, eivätkä he sitä käytä. Tänään on sentään odotettavissa pari paikallisvoimin toteutettua, lastenelokuviksi luonnehdittua saaristolaistarinaa mm. Kejsar-Finasta, kalastajaeukosta joka oli keisariparin ystävä.

Takana olevat pari lasta ja äiti lähtivät kesken filmin. Nuorin sanoi, ettei jaksa. Saattoi olla, että häntä alkoi pelottaa, sillä olihan filmissä väkivaltaa, joka kuitenkin oli saduksi ymmärrettävää.

Tarinaa oli muutettu runosta, jotta siitä tulisi johdonmukaisempi. Siinä oli tavanomainen taistelu hyvän ja pahan välillä ja mukana oli myös sankareiden osalta ainakin jonkinlaista psykologisointia siitä, että pahuus oli heissä itsessäänkin ja he samalla taistelivat omia viettejään (ja jälkeläisiään vastaan) Inha Grendel-hirviökin oli edellisen kuninkaan ja hirviönaisen kohtaamisesta syntynyt ja itse Beowulfkin perusti elämänvalheensa samalle suhteelle, jopa saman ikinaisen kanssa, josta myös syntyi uusi hirviö, jonka hän vielä vanhana surmasi kauheassa taistelussa.

Pidän sinänsä näitä taisteluja hyvän ja pahan välillä ikävinä muistumina maailman- ja muistakin sodista ja aina tulee mieleen natsismi, joka mielestään myös taisteli hyvän puolesta. Mutta olihan siinä tiettyä symboliikkaa omasta kamppailustamme hyvän ja pahan välillä.

Beowulf on saatavilla netistä nykyenglanniksi runoversiona, sekä ensimmäinen runo suomeksi.

Taruhahmot kyllä pelottelevat kohtuullisesti viattomia lapsia ja he voivat saada sielullensa niistä vamman ennen kuin tulevat kyllästetyiksi satujen väkivallalla, mikä samalla on mielenterveydellisesti hyväksi ja kuuluu kyllä mielestäni asiaan. En sitten tiedä, mikä on oikeanlaista kasvatusta, varjella vai ei. Liika suojeleminen saattaa olla myös vahingoksi, sillä oikeassa elämässä kaikkine kansanmurhineen väkivalta on aina läsnä. Uskonto ja jumalat yleensä kertovat suuresta väkivallasta ja uskonnossa on se huono puoli, että lapsen luotettavaksi ja kaikkitietäviksi luulemat aikuiset saattavat sanoa, että SE on totta ja enkeleitä liihottelee ympäriinsä, vaikka samalla saattavat sanoa, ettei kummituksia ole. Demoneita sen sijaan on, he joskus myös väittävät. Lapset joutuvat dubbla budskapin alaisiksi eikä oikein tiedä, mitä luulla. Itse olen johdonmukaisesti sanonut, että satuja on ja jumalatkin ovat satuja.