MAALAINEN

Muistelen vielä ruotsinmatkaa:

Menomatkalla oli esiintymässä aikuinen nainen, Paula Koivuniemi. Sääliksi kävi, kurja työympäristö, huutelevat humalaiset, tuntui että olisi tupakansavuakin, vaikka tupakointi lie jo kielletty salissa. Tähden on oltava pirteä vaikka ikä jo painaa.

Kadunpätkällä on vähän vaisu tunnelma. Siinä ei olekaan kuin kolme taloa, muinaislinnan kupeessa. Tuntuu, että tyttären perhe kaipaa jo muualle asumaan, työ ja päiväkoti rassaavat. Autolla pitää matkustaa kaikkialle. Poikien tulevat koulut ja harrastukset on hieman hankala hoitaa kolmen kilometrin päässä keskustasta. Pojat menisivät mielellään leikkimään kavereille, mutta kaikkeen pitää olla kuljetus. Vieressä on vilkkaasti liikennöity, kapea tie, johon kyllä sopetuu, vaikka liikenne jyrää muutaman metrin päästä. Autoilijat väistävät kaukaa, kun näkevät pienen pojan pyöräilemässä - yksin hän ei tietenkään sinne saa mennä. Kunta on luvannut pyörätien jatkoa, mutta sitä ei tunnu tulevan.

Lähellä on suursikala, joka lemuaa sopivalla tuulella, siihenkin silti tottuu. Näköala on hieno, kahdelle järvelle ja kesällä muinaislinnan kukkulalla laiduntavat lampaat. Työllisyystöinä siihen tehtiin aita, kun kukkula ensin oli parturoitu puhtaaksi suurista petäjistä. Sitä ennen sieltä ei saanut taittaa oksaakaan. Jälki on aika kamalaa. Sikalan toisella puolella, aika lähellä on vanhaan herraskartanoon perustettu hoitokoti, jossa hoidetaan erinäisistä riippuvuuksista kärsiviä miehiä, sekretess vallitsee eikä hoidettavista kerrota ulos - joukossa on entisiä rikollisiakin.

Östersjöllä ei yleensä uida eikä sen suuria kaloja kalasteta. Järveen on kertynyt varmaankin liikaa satojen vuosien metalliteollisuuden saasteita. Joki ja kanava menee läpi teollisen Bergslagenin, joka sekin on kokenut suuria rakennemuutoksia. Teollisuuden takia tänne suomalaiset tulivatkin. Kanavalla on paljon restauroituja sulkuja ja kesäisin huviveneliikennettä jonkin verran.

Tytär hykerteli tyytyväisyydestä, kun puut tulivat tehtyä. Kunnan teknisellä puolella työskentelevä toinen isoisä oli puut tuonut pihaan. Suurimmat rungot olivat lahonneet, mutta sain tehtyä monta kuutiota hyviä halkoja. Kärräsin myös sisälle kellariin "kuivia" puita, tuntuu että vävy ei ole siihen puoleen kovin innostunut vaan lämmittää sähköllä. Kuivana ostetut puut, jotka oli ostettu myrskyjen kaatamista puista tehtyinä, olivat osaksi kastuneet, koska pressu oli ollut reikäinen. Sanoin siitä tyttärelle, mutta en viitsinyt suoraan vävylle. Hänen innostuksensa puiden tekoon on vähentynyt muutaman vuoden jälkeen, mieluummin hän puuhailee autotallissa Kharmann Ghia- avo/urheiluauton parissa. Hänellä on hyvät koneet ja hän on tehnyt vaikuttavaa jälkeä. Hän on VW- harrastaja ja pahoittelee, kun möi kunnostamansa kupalan pois, koska ajatteli saada tilaa autotallissa. Hän on mukana kupla/ bagge- kerhossa, jolla on tapaamisia ja nettitoimintaa. Hän pitää myös kupla-blogia. Mielestäni hyvä harrastus kaiken kaikkiaan.

Syksyllä käydessäni hänellä oli hermot pinnalla, tyttäreni mukaan syksy on vaikeata aikaa, mutta jouluun mennessä yleensä hellittää. Hänen velipuolellaan on samantyyppinen taipumus. Masennus on kansantauti. Sitä on joka puolella. Nyt hän ei enää "huutanut" pojillekaan, mikä tietysti tuntui hyvältä. On vaikeaa tottua vuorokausirytmin vaihteluun työvuorojen mukaan, vaikka minusta itsestäni työttömästä, kun on työtä se on tärkeintä. Nuoret ovat mielestäni saaneet kuitenkin kaiken suhteellisen helposti.

Minäkin olen vuosien mittaan tutustunut persoonalliseen naapurinperheeseen, joka on myös puhunut poismuuttamisesta. Mies on suomalaislähtöinen.

Kävimme porukalla uimassa vanhassa uimahallissa, jossa kävimme jo yli 30 vuotta sitten, kun olimme paikkakunnalle muuttaneet. Nuorempikin poika innostui ensimmäistä kertaa yksikseen lasten altaaseen ja vajosi hetkeksi veden alle, kun olin kaitsemisvuorossa. En ehtinyt tarpeeksi ajoissa, hän huusi hurjaan tapaansa. Hänellä on Pavarottin ruumiinrakenne ja ääni.

Hauska pakkaus, toisaalta kiukkuinen kuin ampiainen, mutta hyvällä tuulella enimmäkseen. Oli söpöä kuulla hänen sanovan äidilleen: Mamma, jag älskar dig. Joskus jopa kuului ...er alla. Hän opettelee vaipan poisjättämistä, tiettyjä vaikeuksia oli.

Olimme joulun aikana kaikki nuhassa ja yskässä. Vanhempi poika oli kai jo vähän sairas, kun olimme uimahallissa. Eläkeläissetiä nauratti, kun hänen malttinsa ei riittänyt saunassa istumiseen kuin pari sekuntia. Odotan niitä aikoja, kun näkee millaisia koululaisia pojista tulee. Pienet levottomat koululaiset ovat yhä hyvässä muistissa, mutten usko että lapsenlapsistani tulee ihan pahimpia tapauksia, päinvastoin.

Moottorisahan kanssa oli aluksi ongelmia, terä oli huono. Sitten kun sain uuden terän ja sehän puri kuin kuuma veitsi voihin aluksi, kunnes osuin rungossa olleisiin kiviin ja edessä oli taas vaivalloisia teroittamisia. Kun ensimmäinen terä ja sen karkaisu loppuu, yhtä hyvää ei siitä enää saa. Mutta uudella terällä sahaaminen on suoranainen nautinto. Jaksoin tehdä töitä vain muutaman tunnin päivässä. Sitkeiden pölkkyjen halkaiseminen otti voimille, vaikka olinkin tuonut mukanani oman Fiskarsin halkaisukirveeni, joka nailonvartineen on hieno keksintö. Kivikauden tapaan istutettu terä pysyy eikä varsi murennu.

Kävin myös sielläkin kävelyllä joka päivä. Reitti on tullut jo tutuksi vuosien mittaan. Se menee ohi suomalaisen Ponsse-metsäkoneyhtiön paikan ohi. Se on entisen metsäkoulun konetiloissa. Siellä ex. vaimoni kävi ensimmäisen metsäalan kurssinsa. Asuntotiloissa, entisen herraskartanon rakennuksissa on juuri tuo riippuvuuksista kärsivien hoitokoti.