Hillary Clinton tuli takaisin puolueensa ennakkosuosikiksi New Hampshiren esivaaleissa. Demokraattien kolme johtavaa kandidaattia ovat kaikki mielestäni hyviä, toinen toistaan parempia. Republikaaneilla ei vastaavia mukavia jätkiä ehdokkaita ole paitsi tietenkin Mitt Romney. Ei esivaalivoiton vienyt John McCainkaan mikä huono ole, vaikka hänen ikänsä saattaa olla jo esteenä.
On vaikea valita suosikkiaan, mutta onneksi ei suomalaisena tarvitse. Nainen maailman ainoan supervallan peräsimessä on houkuttava ajatus, varsinkin kun on kyseessä Hillaryn tyylinen, vahva persoona ja Clintonin karisma.
Musta tai ainakin värillinen senaattori Barack Obama, joka amerikkalaiseen tapaan on suuri retoorikko, on myös hyvä, puhumattakaan Edwardsista. Kun ajattelee muslimimaailman välttämätöntä liennytystä, Obama saattaisi olla paras vaihtoehto. Obaman isä oli kenialainen, maallistunut muslimi ja hänen kasvatti-isänsäkin oli muslimi Indonesiassa vietetyn lapsuuden aikana. Obama kävi muslimikoulujakin. Silti hän on amerikkaiseen tapaan kristinuskoa tunnustava ja harjoittava. Hänellä ei ole verensiteitä amerikkaiseen mustaan väestöön ja äitinsä puolelta hänen sukujuurensa johtavat orjia omistaneeseen valkoiseen väestöön. Hän on kovapintaisen varapresidentti Dick Cheneyn kaukainen serkku, kuten amerikassa sanotaan. Kahdeksas serkus on jo kaukainen sukulainen. Iltalehdessä kerrottiin, että Obama olisi myös Kenian oppositiojohtaja Odingan serkku!
Irvileuoille presidentin vaalitaistelu onkin otollista aikaa. Vaikka puheshown pitäjiä vaivaakin käsikirjoittajien lakko, hyviä lohkaisuja löytyy.
Mustat tarvitsevat myös osallisuuden tunnetta, on korkea aika - vaikka naispresidentin mahdollisuus myös kismittää.
Vaaleissa ehdokkaiden persoona on myös ratkaiseva, varsinkin USA:ssa. Se millaisia he ovat ihmisinä. Uskonnollinen oikeisto paheksuu Clintoneita ja muistelee Billin naisseikkailuita. Edwardsilla on syöpää sairastava vaimonsa mukana vaalitaistelussa. Clintoneiden tytär on kasvanut aikuiseksi naiseksi, oli mukava nähdä häntäkin ABC:n videoilla.
Entisellä babtistisaarnaajalla Huckabeellä, joka tosin ei ole sitä ammattia harjoittanut pitkään aikaan on tosiaan omalaatuisia maailmankäsityksiä, USA:ssa ne ovat valtavirtaa. Jo toinen mormoni Romney on presidenttiehdokkaana. He kumpikin ovat aika fiksuja ja sympaattisia kavereita vaikka taustalla onkin valheelle ja kummallisuuksille perustuva mormonikirkko. Mitt Romney on kirkkonsa johtohahmoja ja arvoltaan piispa.
En tiedä käykö tässä näin, että rautainen Hillary, joka vetistellen puhui vakaumuksestaan ja syistään pyrkiä presidentiksi, sai kyyneleillään onnen kääntymään, kun hän pystyi näyttämään itsestään pehmeän puolen. Aika arvokkaita vesitippoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti