Onko onnellisia olemassa?

Jatkoa eiliseen. Kun sanoin Marketta H:lle, että maailmassa on kuitenkin paljon hyvääkin, puhuinko vastoin parempaa tietoani? Sanoin, että onnellisuustutkimukset osoittavat, että ainakin onnellisuus vai pitäisikö sitä sanoa tyytyväisyydeksi on päinvastoin lisääntynyt eikä vähentynyt. Onnellisuudesta on esim. linkkivinkkinä wiki-artikkeli tai Onnellisuusprofessori Markku Ojasen kotisivut, joissa asioita pyöritellään kiitettävästi ja järkevästi enkä ryhdy tässä siihen samaan.

Kannattaa myös hakea tietoa vaikkapa sanalla onnellisuus. Sivut saattavat lyödä toisiaan korville. Sinun tehtäväsi on valita omat mielipiteesi.

Onnellisuus on käsittääkseni pitkälti korvien välissä vaikka toki ulkoiset seikat merkitsevät jossakin määrin. Itse ajattelen, että näissä oloissa olen kuitenkin suhteellisen tyytyväinen, jos en onnellinen. Jotkut asiat voisivat olla paremmin ja virheitä on tullut tehtyä.

Marketta oli sitä mieltä, että kaikki ovat sairaita tässä yhteiskunnassa. Ihmiset eivät edes tiedä, mitä onni on. Näin ainakin käsitin. Minun oli tietenkin vaikea osoittaa, että tietäisin kovin monta, joilla on esimerkiksi toimiva parisuhde ja he olisivat kovasti onnellisia. Veljilläni on ainakin vuosikymmeniä kestäneet avioliitot, mutta en oikeastaan tiedä ovatko he onnellisia. Sairauksia on ainakin tullut. Oletan, että jossakin sellaisia onnellisia ihmisiä kuitenkin on, vaikka tässä suhteessa heikoille jäinkin. Ihmiset ovat kuitenkin suhteellisen tyytyväisiä vaikka valittavatkin. Mikä olisi sitten vaihtoehto, haluan vain kysyä. Onnellisuus on suhteellista.

Ajattelen esimerkiksi tytärtäni. Lapset sairastelevat aika usein, elämä on aika stressaavaa. En ole kysynyt, onko hän onnellinen. Luulisin kuitenkin, että vaihtoehtoa modernille ja suhteellisen stressaavalle elämänmenolle on vaikea löytää. Ei se ainakaan löydy spartalaisesta totalitarismista, jota mielestäni linkolalaiset kannattavat. Tietysti ihmisen pitää yrittää elää terveellisesti, löytää tyydyttäviä sosiaalisia suhteita, saada liikuntaa, syödä oikein, tehdä mielenkiintoista työtä. Eivät toki nuo asiat ole lähimainkaan juuri kenelläkään kunnossa, mutta ihminen pystyy tekemään paljon itsekin - vaikkei välttämättä aina osaakaan.

Minulla on muuten muistikuva tuosta pitkästä onnellisuusprofessorista, joka on onnistunut tuotteistamaan itsensä kuten muuan rakkausprofessorikin. Ojanen oli pidemmälle ehtinyt psykologian opiskelija, kun itse opiskelin psykologian approa - mihin se sitten jäikin. He ottivat alkeisopiskelijoita koekaniineikseen ja muistelen olleeni, ehkä Ojasen tutkittavana, mutta en oikein muista mistä aiheesta. Tai sitten sekoitan hänet toiseen.

Minun onnellisuuteni pohjautuu eräänlaiseen yksinkertaisesti käsitettyyn eksistentialismiin. Koska olemme heitettyjä tänne mielettömään maailmaan, itse eksistenssi tämän lyhyen ja hauraan ajan, minkä täällä olemme, muuttuu merkittäväksi ja arvokkaaksi, josta voi jopa nauttia. Voi tuntea jopa vastuuta toisistakin. Pyrkimys tietoon ja saamansa ymmärryksen käyttöön on aika tärkeätä.