Kotikouluista

Olen web 2.0:n palveluja tutkiessani ajatellut, että paitsi tavalliseen kouluun, ne monesti sopisivat varsinkin ns. kotikouluihin, joita on Suomessakin, mutta kuinka paljon, siinä kysymys. Wiki-artikkeli ilmoittaa 300, mikä saattaa olla aivan liian pieni arvio. Amerikoissa niitä on paljon ja Englannissa sekä varmaankin Australiassa, jossa pitkät välimatkat ovat luoneet aivan oman koulumuotonsa.

Suomessahan sanotaan ylpeästi, että meillä ei ole koulupakkoa, mutta oppimispakko on. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kunnassa koululautakunta hyväksyy kotiopetuksen ja edellyttää, että oppimistavoite saavutetaan erinäisin tentein. Ruotsissa on koulupakko, mutta varmastikin käytännössä tehdään sovellutuksia.

En ole seurannut kotikoulua kovin läheltä ja siksi nämä ovat vain mielipiteitä sillä rintaäänellä, jonka vain tietämättömyys antaa...

Vaikka Suomen koulua on kehuttu, ei minun käsittääkseni se niin kummoinen ole. Hyvin monet muistavat kouluaikaansa vastenmielisyydellä. Suurelle osalle se tietysti oli välttämätön paha, jonka poissaoloa olisi lähes mahdoton kuvitella. Koulua voi perustella myös sillä ns. piilo-opetussuunnitelmalla, jota ei ole kirjattu kansien sisään. Oppia kestämään ns. vitutusta ja oppia tulemaan toimeen öykkäreiden kanssa. Lukuisat ovat todistukset, joita ns. mobbausta kärsimään joutuneet ovat antaneet. Blogimaailmassa tulee mieleen Panu ja Brim, jotka molemmat ovat varsin lahjakkaita ja ilmaisukykyisiä kavereita.

Monesti ns. kiusatut ovat myös kiusankappaleita itse. Kiusaaminen voi olla selviytymiskeino. Kiusaamiseen voi ylireagoida mutta varsin usein se on todellisuutta. Tässä tulee taas pessimistinen ihmiskäsitykseni esiin. Ihminen pystyy uskomattomaan pahuuteen aivan hullujen syiden takia.

Koulun ajankäyttö ei myöskään ole tehokasta. Se on melkein armeijan meininkiä. Istutaan ja odotellaan. Häiriköt häiriköivät. Opettajat ovat työtaakkansa näännyttämiä ja varsin penseitä uusajattelulle. Oppilaat pinnaavat sen minkä ehtivät ja koulunkäynti on monesti ns. silmänpalvelua. Tämä on se pessimistinen näky, mutta samaan syssyyn voisi esittää myös vastanäkemyksen, jolle on myös perusteita.

Uskoisin kuitenkin, että koulua parantaisi, jos entistä useampi siellä kärsivä voisi olla kotiopetuksessa. Jos vanhemmat ovat ohjaajia, silloin kotiopetus on lähinnä keskiluokan juttu. Mutta mehän olemme keskiluokkaistumassa kaikki.

Sitten ennakkoluulot. USA:ssa kotiopetuksessa on paljon uskonnollisten fundamentalistien lapsia ja arvaahan sitä, mitä siellä opetetään. Luomisteoriaa jne. Sitten ovat tietenkin uususkonnolliset enkeli-, indigo- ja kristallilapsineen, jotka tulkitsevat poikkeavat lapsensa Uuden Ajan airueiksi ja saattaa olla että heille kotikouluissa opetetaan yhtä villejä käsityksiä kuin heidän vanhemmillaan on. Monesti poikkeavat lapset ovat monenlaisilla kirjainyhdistelmillä varustettuja, mitä kaikkea niitä onkaan. ADD, ADHD...

Mutta joka tapauksessa hyvin koulutetut vanhemmat voivat antaa merkittävän panoksen, jos he vapaaehtoisesti ryhtyvät lastensa ohjaajiksi. Millaisia mahdollisuuksia yhteiskunta heille suo, on toinen asia - poliittinen, mihin en puutu. Tekniikka on kuitenkin olemassa. Vaikka minkälaisia verkostoja olisi mahdollisuus rakentaa tietokoneiden ja netin pohjalle. Osalle erityislapsista ja -perheistä kammoaa tietenkin tietokoneita. Varmaankin olisi vaikea heitä koota yhteen, sillä he ovat niin kovin erilaisia.

Artikkelin ja muutaman google-haun perusteella Suomessa on orastavaa yhteistoimintaa. Mukana on kiinnostava linkki unschooling-ideaan. Tässä on selvitys ns. demokraattisesta koulusta, jonka piirissä on sekä kotioppijoita että niitä. jotka ovat Otavan opiston kirjoilla ja tenttivät sinne. Se ei ole valtion hyväksymä koulu eikä saa valtionavustusta. Kovasti olisi mielenkiintoista tutustua koulun toimintaan. On olemassa myös Kotikoulu.net, joka perustuu lähinnä kristillisyydelle.

Sitten on tälle vähän sukua Kansanvalistusseuran ulkosuomalaisille tarkoitettu peruskoulu, jonka toiminnasta en myöskään tiedä mitään. Ehkä se perustuu perinteisille oppikirjoille, joita vain luetaan KVS:n opettajien johdolla sähköpostin välityksellä.

Huostaanotettujen lasten laitoksissa on varmaankin runsaasti kotikouluja, sillä nämä lapset ovat monesti varsin häiriintyneitä eivätkä he yksinkertaisesti voi olla yleisessä koulussa. Samoin sairaaloissa on opetusta. En osaa sanoa miten on erityisluokkien tilanne. Aikoinaan puhuttiin inkluusiosta. Serkkuni, joka oli Jyväskylässä erityisopetuksen proffana, sanoi tämän olevan hänen elämäntehtävänsä. En sitten tiedä, onko hyvässä vai pahassa. Kouluavustajia on runsaasti koulutettu ja töissä. He saavat suhteellisen alhaista palkkaa, mutta tuo inkluusio ehkä perustuu heidän työpanokseensa, tietysti myös erityisopettajien.