Synkkä matka

Vuorokausi sitten oli sekunnin sähkökatkos, ja laajakaista lakkasi toimimasta. Odottelin seuraavaan päivään kiltisti, mutta lopulta aloin tuskissani soitella vikanumeroon. En muistanut, että on lauantai vaan olin perjantaissa. Jossakin numerossa kerrottiin automaatilta, että ota sähkötulppa pois ja laita takaisin. Tein - ja se toimi. Olisi pitänyt muistaa, koska näin on tapahtunut monesti ennenkin. Vuorokauden pakollinen pidättäytyminen osoittaa, mikä surkea nettiaddikti olen.

Tässä on pari juttua, joita vieroitusoireissani kirjoitin wordilla.

Synkkä matka

Viimeisimmässä Timessa oli monia tarinoita Ympäristösankareista. Heidän joukossaan oli itseoikeutetusti Al Gore, josta kirjallisesti, ja muutenkin sivistynyt bloggaaja, Hanhensulka ei pidä. Minä sensijaan kovasti.

Ensimmäisenä kuvattiin Mikhail Gorbachevia (englanninkielinen kirjoitusasu), joka kyllä toimi suuren muutoksen instrumenttina, mutta mielestäni tahtomattaan. Hän ei halunnut hävittää Neuvostoliittoa ja kommunistista puoluetta. Juopotteleva Jeltsin ajoi hänen ylitseen, ja loppu oli maailmanhistoriaa. Nyt hän kyllä toimii idealistisena maailmanparantajana.
Toisena oli ikisympaattinen David Attenborough, joka tv-ohjelmillaan on ylistänyt ja rakastanut maapallon biologista monimuotoisuutta.

Kaikki nämä kunnioitettavat ihmiset ovat positiivisia sankareita. He haluavat säilyttää uskon edistykseen ja siihen, että jotain on tehtävissä maapallon pelastamiseksi.

He eivät ole sellaisia negatiivisia sankareita kuin kalastaja Pentti Linkola, jonka mielestä pelastusta ei ole näkyvissä. Kaikki on menossa päin Prinkkalaa. Ainoastaan dikraattori voisi tehdä jotain. Linkolan opetuslapsi, Marketta Horn, matkusti vuoden ajan Aasiassa ja Australiassa. Paitsi, että hänen hikinen ekonomia-matkansa oli suorituksena uskomaton, ja että hän pystyy kuvaamaan sitä unohtumattomalla tavalla tuossa matkakirjassa, jonka olen saattanut nettisivuksi, hän myös antaa lohduttoman todistuksen maailman tilasta. Pelastusta ei ole löydettävissä, ei löydy gurua, ei sellaista henkisyyttä, jonka avulla maailma pelastuisi. Ei ole myöskään näkyvissä sellaista hirmuvaltiasta tai vallankumousta, joka muuttaisi tuhlailevan elämäntyylimme ja saisi meidät elämään tervettä, iloista, vaatimatonta elämää.

Kehitysmaan ihmiset on kuvattu synkin pohjavärein. He ovat valmiita petkuttamaan reppumatkailijoitakin, dollarituristeista puhumattakaan. He suurin piirtein istuskelevat keskellä kaatopaikkaa, tekevät välillä lapsia siinä kuumuudessa ja heittelevät muovikääreitä ulos ikkuna-aukosta – milloin eivät ole saastuttamassa ilmaa hondillaan ja muilla moottoreilla ja hakemassa käsiinsä petkutettavia turisteja.

Tämä turmion ja masennuksen kuvaus ei silti ole ikävä. Paitsi että se panee ihailemaan reipasta, periksiantamatonta matkailijaa, siinä on paljon viihdyttäviä kuvauksia ja ennen kaikkea tarinoita ihmisten elämästä. Se on reality show. Se on myös variaatio matkasta Helvettiin, sen eri kerroksiin ja esikartanoihin. On aivan uskomattoman ahdistavaa käydä Kalkutan Kolkatassa Äiti Teresan keskuksessa ja kuin sielunsa silmin nähdä se lohduttomuus. On vapauttavaa, ettei sinne eikä muuallekaan tarvitse mennä, kun Marketta tekee sen puolestamme. Minä ainakin jää nojatuoliini ja korkeintaan käyn pyöräilemässä kerran päivässä kolmen kunnan lenkin.

Gurut ja muut henkiset osoittautuvat yksi toisensa jälkeen ontoiksi, kiimaisiksi seksimaanikoiksi, vaikka matkailija ei menetäkään uskoaan hengen voimaan. Positiivisimmassa valossa esiintyy kuollut – seksiguru Osho, joka sentään on räväkkä ja eläniloinen, vaikka esiintyykin vain virtuaalihahmona videokuvana, sillä muuta hän tuskin voi, koska on – Kuollut.

Korkean elintason Australia osoittautuu myös savijaloilla seisovaksi. Elämänmuoto ja ihmiset ovat sairaita. Lyhytjännitteisyys ja välinpitämättömyys leimaa ihmisten välisiä suhteita. Aasiassa vallinnut, ahdistusta herättänyt - sekin tosin pinnallinen uteliaisuus, oli sentään parempi kuin –ei kiinnosta-asenne, EVVK. Kehutut yhteisöt Australiassa osoittautuvat yksi toisensa perästä Failureiksi, epäonnistuneiksi. Missään ei löydy kunnolla toimivaa yhteisöpaikkaa. Hyvin aikomuksin perustetut permakulttuuriyhteisöt ja muut ovatkin vain pinnallisia esikaupunkimaisia kulisseja. Nuoret ovat pyrkineet Rauhaan ja Rakkauteen ja voitolle ovat jääneet huumeet. Jäljellä on raunioituneita ihmisiä, hampaattomine ikenineen ja murskaantuneine toiveineen.

Viimeisimmässä Timessa oli artikkeli tulevista puolueista Yhdysvaltain näkövinkkelistä. Tulossahan ovat presidentin vaalit, joissa Pahan Presidentin valta toivottavasti loppuu, kuten meillä ajatellaan ns. edistyksellisissä piireissä. Artikkelissa otetaan avuksi kaksi käsitettä libertarismi ja kommunitarismi. USA:n nykypuolueet eivät suinkaan ole puhtaaksiviljeltyjä aatepuolueita, vaan ne ovat samalla jatkumolla, mitä esimerkiksi tulee kysymykseen Suuri Hallinto ja Pieni Hallinto. Totutustihan me ajattelemme, että edellisten sijaan voisi kirjoittaa Demokraatit ja Republikaanit. Sehän ei ole suinkaan totta monissa asioissa, paitsi tietenkin mielikuvissa, jotka eivät tietenkään ole vähämerkityksellisiä. Nythän esimerkiksi republikaanit kannattivat Suurta Sotaa Pahaa Vastaan ja haluavat suurempaa sääntelyä mm. lakiasioissa - moraalin ja uskonnon suhteen, mitkä selvästi ovat Suuren Hallinnon touhuja. Molemmat puolueet kannattavat markkinataloutta.

Artikkelin kirjoittaja tarjoaa avuksi näitä kahta käsitettä libertarismi ja kommunitarismi, joita esimerkiksi allekirjoittanut on yrittänyt tutkiskella. Kommunitarismiahan voi kutsua myös yhteisöllisyydeksi, (joka tunnetusti on kiusaamista). Se on myös tietysti paljon muutakin ja paljon hyvääkin, Libertarismi voi yksilökeskeisyydessään ja vapaamielisyydessään muuttua yksinäisyydeksi ja eristyneisyydeksi sekä myös vahvojen ja menestyneiden vallaksi. Libertaristi, jotka ovat ääriliberaaleja puolustautuvat, että siinä kilpailussa kaikki valvovat toisiaan ja on pakko sopia yhteiset pelisäännöt ja myös niitä noudattaa, varsinkin nyt kun maapallon rajallisuus on tullut yhä ajankohtaisemmaksi.. Eivät he välttämättä ole nihilistejä eivätkä fascisteja vaan aivan samalla tavalla tunteellisia ja herkkiä, hyvään uskovia ihmisiä kuten muutkin. Liberalismissa on mielestäni konservatiivinen pohjavire, joka uskoo siihen, että ihminen on valmis pilaamaan kaikki järjestelmät ja systeemit ja siksi systeemit on pidettävä mahdollisimman pieninä. Sekin on syvästi ristiriitainen, sillä vapaudenkaipuussaan liberaali on rakentamassa kuitenkin uusia systeemejä, vrt. Euroopan Unioni.

Artikkelin kirjoittaja laittaa kuitenkin veikkausrahansa libertarismin hevoselle – ja niin laitan minäkin. Vaikka minäkin valitan maailman tilaa ja näen sen synkkänä, vielä synkempänä kuin Maailmanmatkaaja-Marketta, uskon kuitenkin, että toivoa on. Toivoa on tieteen fantastisessa kehityksessä ja taloudellisissa mekanismeissa, jotka asettavat Rajat ja Hinnat. Muutos ei välttämättä lähde hyvää tarkoittavasta valistuksesta ja informaatiosta, vaikka kaikki kunnia sille. Ihmiskunta ei voi luottaa pelkästään Henkiseen Muutokseen ja Kasvuun. Pelkäänpä, että ihminen sinänsä pysyy aina samana. Silti Timen esittelemät heput ovat eräällä tavalla henkisiä johtajia, samanlaisia swameja ja guruja, joita tapaamaan Markettakin lähti – ja köykäisiksi havaitsi.

Jos nyt vielä palataan Marketan kirjaan, (ja sen aion tehdä edelleenkin ja monta kertaa). Hän kehottaa omatoimimatkailuun ja vaikka hänen esimerkkinsä pelottaa, sillä kuka muu voisi kestää näitä koettelemuksia, silti se tietyssä mielessä on relevanttia. Maailmaa voi aidosti nähdä ja kokea vain menemällä sekaan, ei jäämällä tuulilasien taakse. Reppumatkalainen saattaa kokea paljon enemmän kuin valmismatkan ostanut. Vaikka hän sanookin alkusanoissa, että ei maailmalla niin vaarallista ole, ihmiset ovat ystävällisiä jne., ei se tunnu aivan uskottavalta. Ihmiset petkuttavat. Kaikkialla vaanii uskomattomia vaaroja ja pöpöjä, joista Markettakin kuin ihmeen kaupalla ja ehkä tietämttömänä pelastui.

Silti Marketan matka on elämys lukijalle. Siinä on paljon myös Kauneutta ja Aitoutta ja kosolti Liikuttavuutta. Eräässä vaiheessa hän on kuulemma ollut mersuilla liikkuva diplomaatinrouva. Hän on kokenut kaikki ikäpolvensa naisten mielenvirtaukset. Hän on lukenut tohtoriksi asti, kokenut radikaalisen vasemmistokauden, kokenut Henkisen Heräämisen ja Etsimisen, Rakkauden tavoittelun, Masennuksen demonin, Vihreän aatteen ja uudenlaisen radikalismin Linkoloineen ja Elämänsuojeluineen. . Hän on lähtenyt mukaan uuteen yhteisöliikkeeseen ollen suorastaan yksi alkuunpotkaisijoita. Minutkin hän välillisesti veti mukaan kahdeksan vuoden retkelle esiintyessään televisiossa. Hän on kokenut myrskyisän yhteisöelämän/ideaaliyhteisön vaiheen, josta hän toistaiseksi ei halua kertoa julkisuudessa, koska se on liian kipeä aihe.
Sen mitä minä muutamilla kerroilla havaitsin oli, että hän ei paljoa eronnut juurevasta maalaisemännästä viljelemässä lanttujaan ja kukkasiaan. Sillä asenteella hän myös kulkee maailmalla, ei mikään hienostorouva Cadillacin kyydissä.