Maassa makaapi

Tunsin itseni vähän paremmaksi vilustumisen jälkeen ja lähdin pyörällä Kemiöön. Kävin samalla kysymässä työkkärissä, olenko oikeutettu työllisyyskursseihin. Olenhan minä. Menisin lyhyelle kirjoittajakurssille, vaikka Orivedelle, mutta sopivaa ei näyttänyt olevan. Edut ovat aika hyvät. Toinen kurssi, mitä voisin ajatella, on tutustuminen tietokoneen tekniikkaan.

Kävin ostamassa muutaman kirjan museon kirjapöydistä ja jututin vähän tyttöjä yläkerrassa. Kävin kirpparilla ja ostin tinakupun 5 €:lla. Siinä on leimat ja kaikki. Oikaisin teollisuuspihan poikki mennessäni Alennushalliin ja yks´kaks, löysin itseni maasta. Lensin päistikkaa maahan ja pyörä kiilasi jalat. Kotona huomasin, että ostamassani, J.M. Coetzeen kirjassa, Den Långsamme, ensilehdellä mies kaatuu pyörällä ja menettää jalkansa. Mitä siitä seuraa, en tiedä - takakannessa paljastetaan, että hän löytää naisen.

Minulle ei onneksi käynyt yhtä pahasti. Löin vain oikean polveni, oikean kyynärpääni ja oikean käteni mustelmille. Verenvuoto oli vähäistä. Jatkoin vielä kaupaan, josta en ostanut mitään. Käyn yleensä katsomassa rihkamamarkkinoita, vaikka harvoin ostan mitään. Pyöräilin vielä kotiin, kun ensin olin taitellut ohjaustangot ja muut takaisin. Kotikylässä piti vähän ontua, mutta tästä selvitään. Tuli vielä pitkästä aikaa rytmihäiriökin. Olen ajatellut, että onko se ollut poissa siksi, että olen ollut laihemmassa kunnossa. Nyt olen taas syönyt reippaasti ja käyttänyt kofeiinipitoisia juomia ja ostin jopa mäyräkoiran. Sitä lankeaa aina, vaikka tiedän alkoholin vaikutukset, yksi ainoa kalja. Elämä on kilvoittelua. Silti saan olla tyytyväinen, ettei käynyt pahemmin. En ole enää nuori. Olin varmaankin vähän huonossa kunnossa, kun en osannut varoa kuoppaa. Pyöräilyä en lopeta.