Erehdyin kirjoittamaan pitkän tiedostonimen, Intia huokuu suvaitsevaisuutta - ja minun piti kirjoittaa se 153 kertaa, kun Intia luvussa oli niin monta kappaletta ja niin monta sivuakin siitä tuli. Huouin kyllästyneisyyttä laiskanläksyä kirjoittaessani. Kyllä joku muu muoto olisi parempi, vaikkapa PDF, mutta kun aloin tähän, niin teen loppuun. Ja kun siinä pitää olla myös äärimmäisen tarkka. Virheiltä ei voi välttyä. Tulee kaulavilloja, kuten isä sanoi. Aikaa menee, kun kone työskentelee on line ja tallettaa aina jonnekin, missä google tiedostojaan pitää.Mutta on se melkoinen akka tuo Marketta. Hän kirjoittaa äärimmäisen värikkäästi ja kiinnostavasti kuvia kumartamatta. Minusta hän on asiantunteva kaikkialla Aasian matkallaan ja osaa pureutua kiinnostaviin asioihin. Problematisoinnin tajusta ehkä siinä on kyse myös.
Hänhän on herättänyt äärimmäisiä tunteita siinä ekoyhteisömaailmassa, jossa elin kahdeksan vuotta sisällä ja yhäkin ulkona. Oli leegio ihmisiä jotka olivat tulleet ensin Ähtäriin ja sieltä meille ja päinvastoin ja aina haukkuivat edellistä paikkaa. Sopeutumattomia, pehmeitä kaunosieluja jne. Varmaan minua haukuttiin yhtä lailla ja kerrottiin juttuja. Eihän se mitään minua haittaa, sillä ne eivät ole puoleksikaan yhtä kovia kuin todellisuus.
Marketta oli yksi muutamasta ekonaisesta, joita seurasin kuin hyönteistutkija harvinaisia ötököitään. Että ne keksii, että ne jaksaa. He riitelivät keskenäänkin ja tulivat verivihollisiksi ja taas liittoutuivat. Yhäkin noita kaunoja kannetaan. Tunsin hyvin ainakin kolme noista alkuperäisistä perma-äideistä kuten heitä kutsuttiin. Yhdenkään kanssa en kyllä sänkyyn joutunut, se tunnustettakoon jo alkuun - ehkä lähellä oli, mutta minä tykkään nuoremmista, enkä heitä yleensä saa.
Ihmettelen, että eikö suuri suomalainen kustantaja, joka ensin on käsikirjoituksen ilolla hyväksynyt, eikö se uskaltanut. Sillä diplomaattitaustastaan ja kansainvälisen politiikan tohtoriudestaan Marketta ei ole sievistelevä vaan sanoo suoraan ainakin kirjassaan. Itse asiassa en henkilönä häntä kovin hyvin edes tunne, tavannut vaan muutaman kerran. Entäpä jos kirjasta tulee kansainvälinen menestys, onko hän naamioinut henkilöt. Miten kävi, kun Kabulin kirjakauppias pahastui?
Se kun hän oli Jari Sarasvuon haastatteluohjelmassa ja sytytti koko uuden aallon ekoyhteisöliikkeen, se oli myähäinen syksy, Nuorgamissa oli talvi. Marketta oli ajanut pyörällä räntäkelillä Espoosta Pasilaan, ei se mitään kummaa ole. Keski-Suomessakin hän ajoi pyörällä Ähtäristä Keuruulle ja Jyväskylään, taisi olla Vihreiden kokoukseen. Aasiassakin hän pyöräili melkoisia matkoja, Aasian oloissa.
On se melkoinen nainen. Kirja on tapaus. Hän saa itse päättää julkaiseeko kirjansa netissä kuitenkaan vaan hakeeko yhä kustantajan. Mitenkähän kustantaja sellaiseen suhtautuu, että teksti on jo jossakin julkaistu?
Mieleen tulee Soneran miljoonat -kirja ja Art House. Jos kirja on tarpeeksi mielenkiintoinen ja nettilevitys on vielä lisännyt kiinnostusta, ei kustantajan tarvitse edes itse huolehtia markkinoinnista. Voi tietenkin olla, että tässä tapauksessa kaikki potentiaaliset ostajat vaan lataavat kirjan netistä eikä kukaan halua enää maksaa sitä.
VastaaPoistaEhkä olen sokea tälle tekstille, mutta hyvää se on.
VastaaPoista