Bambupäinen veitsi

Aurinko paistaa, vaikka kalakaveri kertoi ennustetun räntää. Hieman ehkä vilustuin, kun seisoin katsomassa hänen perkaamistaan. Saapas nähdä, kuinka pahaksi äityy. Olen viime vuosina ollut terve kuin pukki. Olin ajamassa lenkin ennenkuin kissoja ja koiria alkaa tulla.

Olen saanut flow:n aikaan kun laitan Marketan sivuja googlepagesille. Varmaankin saan ne jo tänään valmiiksi. Linkit tulevat tosi viemään aikaa. Hän saa itse valita kuvat. Kameraa hänellä ei ollut mukana, mutta netistä löytyy, jos sielu sietää.

Siisti ja helppo homma tehdä kotisivuja, kun siihen oppii. En voi lakata ihmettelemästä netin mahdollisuuksia. Aivan ilmaiseksi ja siistiä jälkeä.

Tilasin joskus puhelinmyyjältä kuusi numeroa Historian kuvalehteä, kun siihen kuului veitsisarja ja tarvitsen veitsiä. Tänään ne tulivat. Perun kestotilauksen, sillä kyllä netissä lukemista riittää, tosin ei yhtä loisteliasta kuin tuollaisissa kiiltopaperisissa julkaisuissa. Ihan hyvän näköiset, pää bambua. Sopii hyvin Marketan Aasia- kirjaan. Että tuollaiset hajamieliset keski-ikäiset naiset pystyvät tuollaisiin suorituksiin kuin tuo matka ja kirja. Ihan kateeksi käy. Olen aina ihmetellyt, kuinka poissaolevia monet keski-ikäiset ovat. He miettivät syntyjä syviä, ehkä. Minä taas pidän läsnäolosta. Ehkä Markettakin kuuluu tuohon sarjaan. Ne ovat niin saamarin syvällisiä ja viisaita. Jos keski-ikäinen nainen yrittää suhtautua mieheen, hän asettaa tämän johonkin lokeroon ja yrittää sitten käsitellä tuota olentoa lokerointinsa perusteella. Minä taas olen sitä mieltä, että minua ei voi lokeroida ja jos voi niin vai osaa, ulkoisen minun.