1.5.07

Depis


Aion lähitulevaisuudessa kirjoittaa pessimistisestä ja optimistisesta maailmankatsomuksesta, mutta en tällä kertaa.


Varmaan omassa lapsuusperheessänikin oli masennusta. Isä esimerkiksi. Kausijuoppo, joka ei hallinnut juomistaan. Puhumaton, ei kertonut omista menetyksistään ja epäonnistumisistaan, mutta selvästi hautoi asioita. Hyvin varhain hän pakeni sairauteen ja vietti elämänsä viimeiset vuosikymmenet yhä enemmän Raamattua lukien. Hänellä oli varmasti katumista, häpeää ja syyllisyydentuntoja, mutta ei hän osannut niistä puhua. Elämäni on ollut pitkälti sitä, että olen tehnyt asioita toisin kuin hän. Hän oli toisen aikakauden tuote, oikeastaan pidin häntä lähes vanhatestamentillisena hahmona. Hän sai myös paljon pahaa aikaan jyrkillä asenteillaan, vihasin häntä paljon aikoinani.


Vaimoni oli selvästi masentunut ja meidän liittomme oli sitä mitä oli niistä lähtökohdista käsin. Olinko minä masentunut, en tiedä - en usko.


Urani jälkeen lyöttäydyin villien valkoihoisten naisten matkaan - joista suuri osa oli masentuneita, yhteisöön eksyneistä miesraukoista puhumattakaan. Minä ihmettelin vuosikausia, miksemme ryhdy töihin, mutta odottamaamme kukoistuskautta ei koskaan tullut. Oli surkeutta surkeuden perään, mukana tietysti valoisampiakin hetkiä, paljon. Muistan monia masentuneiden ihmisten tapaamisia, ystävystyimmekin usein, ainakin niin paljon, että pääsin lähelle näitä ihmiskohtaloita, joita keräsin kuin kirjailija lähdemateriaalia.


Nyt parin vuoden projektityön aikana olen edelleen elänyt masentuneiden parissa, osittain. Ihminen, jonka sijaiseksi tulin oli loppuun palanut - masennuksen takia. Ns asiakkaissa on ollut monia masentuneita ja syrjäytyneitä ja olen tavannut muitakin, joille olen tehnyt saman diagnoosin mielessäni. Omassa perheessänikin on samaa nykyajan sairautta, enemmän tai vähemmän. Lukija voi sanoa nyt mielessään, että olen yliherkkä, ehkä. Mutta minua ei masentuneisuus masenna vaan herättää kiinnostusta tutkimaan sitä.


Mitkä ovat masentuneisuuden tuntomerkit? Pohjanmaalla on pidetty talkoot masennusta vastaan, minä vuonna, en edes tiedä. Voit testata itsesi masentuneisuutta mittaavalla seulalla: suomeksi ja ruotsiksi. Muitakin hyviä artikkeleita löytyy, esimerkiksi masentuneisuuden merkkejä lapsissa ja nuorissa.


Masentuneisuuden merkkejä:


"Vakava masennustila ilmenee mielenkiinnon menettämisenä esimerkiksi aiemmin tärkeisiin asioihin, kuten työhön ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Masennustilaan liittyy tyypillisesti energian puutetta, väsähtäneisyyttä, motivaation puutetta sekä ruokahalun heikentymistä. Tyypillisissä tapauksissa henkilö laihtuu huomattavastikin. Vakavassa masennustilassa esiintyy usein myös itsemurhaan liittyviä ajatuksia ja suunnitelmiakin. Henkilö saattaa kokea toivottomuutta ja avuttomuutta, tilanteen ollessa huonompi usein aamuisin. Tilaan liittyy mielihyvän ja mielenkiinnon menettäminen aiemmin mielenkiintoisiin asioihin. Masentuneisuus saattaa olla psykoottistasoista, jolloin henkilön todellisuudentaju on vääristynyt. Tosin harhaluulot tai hallusinaatiot (harha-aistimukset) ovat harvinaisia. "

2 kommenttia:

  1. Masennuksia on monenlaisia, kokemukseni mukaan. Kaikki lajit eivät ole yhtä masentavia. Joistakin voi parantuakin, jos masennukseltaan jaksaa etsiä parannuskeinoa. Masentunut äiti tai isä saa aikaa suurta tuhoa lapsissaan. Entä mitä masentunut lapsi saakaan aikaan vanhemmissaan? Masentunut vaimo on varmasti kiusallinen miehelle, ja masentunut mies vaimolle aikamoinen taakka. Nämä ovat tietysti itsestäänsevyyksiä, tulivatpahan vain mieleeni. Oikeasti masennus ei ole leikin asia. Kyllähän sitä haluaisi auttaa läheistään, joka sairastaa masennusta, mutta eipä siihen taida löytyä keinoja. Yksi masentunut lähimmäinen vetää kurjuuteen melkoisen joukon lähimpiään. Jollei muuten, niin on aika raskasta odottaa seuraavaa itsemurhayrityksestä kertovaa viestiä.

    VastaaPoista
  2. Luin muutamia ajatuksiasi. Olet ihana. Siinä kaikki. :)

    Halauksin
    NeitiKaAOS

    VastaaPoista