Koiranilma

Aikamoinen koiranilma oli kotiin ajaessa englannin kurssilta. Yritän ajaa varovaisesti, kun näkökään ei ole parhaita ja valot häikäisevät. Siinä on vain se dilemma, että taakse kertyy väkeä jonoon ja ohitukset ovat vaarallisia kapealla Taalintehtaan tiellä.

Minua iäkkäämpi herrasmies kertoi kurssilla omasta liikuntaohjelmastaan, joka kuulosti hyvältä. Hän tekee paikallaan tiettyjä liikkeitä. Hän onkin harvinaisen vitaalin tuntuinen. On eläkkeellä oleva maanviljelijä. Mutta minun ei tule rehkittyä. Kävelen mielummin. Jooga-liikkeet tekisivät nannaa, mutta ei niitäkään tule tehtyä yksin. Jotakin liikuntaa pitää joka tapauksessa tehdä, muuten ei pysy terveenä.

Minusta tuntuu, että aivan yhtä paljon kuin kurssi on meille, se on myös kurssi suomalaisesta (myös finländska) kulttuurista opettajalle, joka on asunut jo monta vuotta Suomessa nuorena perheenäitinä. Meitä on useita vanhempia henkilöitä, jotka kerromme hänelle asioita, eri asia on tietenkin mitä tarttuu. Hänen lapsensa kuitenkin varttuvat täällä ja heidänkin pitää oppia jotakin suomalaisuudesta, miksei myös äidinkin. Joku mainitsi Kalevalanpäivän, eikä nainen ollut kuullut koko Kalevalasta, vaikka on asunut täällä ehkä lähes 10 vuotta.

Aamulla vein vessanpytyn museolle. Tässä talossa on remontoitu naapurihuoneisto ja roskalaatikkojen vieressä oli aivan ehyeltä näyttävä pytty, jonka vein koulun entiseen oppilasvessaan asennettavaksi, kun siellä on vanha jäätynyt rikki. Siivosin viikkojen puunjätteet veistoluokasta ja näpersin kaikenlaista. Kaveri teki omia töitään. Huomenna ehkä ryhdyn tekemään vanhanaikaista sahapukkia, jollaisen johtaja tilasi. Se on lähes samanlainen, jollaisen isä teki meille liiteriin.