Puuseppää aina tarvitaan

Ihailin tänään kätteni töitä. Valmistamistani pirtinpenkeistä tuli aika hyvät, vaikka sen itse sanonkin. Niissä on sentään kahteen suuntaan vinot jalat, jotka on kiinnitetty kanteen lohenpyrstöliitoksella. En ole sentään ihan tumpelo käsistäni. Melkein pitäisi ottaa kamera ja kuvata.

Penkit pääsevät ehkä Kemiön terveyskeskuksen luona sijaitsevaan leivintupaan, jossa kävin tänään katsomassa, tuleeko sinne sähköjä, kun meidän pitäisi laittaa siellä hieman keittiön kaappeja. Dilemma on vain, että mitä maalataan ja mitä ei, kun vanhojen kaappien maaleja pitäisi säilyttää, mutta silti niitä pitää maalata. Epäilen sen olevan osittain ns. naisen logikkaa.

Jouduin muutenkin epäilemään samaa ominaisuutta toisessa yhteydessä, kun joku oli väittänyt minun lähennelleen. Oli päässyt tällaisella valheella siitä tosiasiasta, että oli ryhtynyt juopottelemaan ja pettänyt sopimukset. Ehkä siinä oli ollut myös toiveajattelua. Olisin hyvin voinutkin lähennellä, jos kohde olisi ollut viehättävä mutta asianomainen on ennen aikojaan vanhennut, sairaalloisen laiha, kaljaa kittaava, tupakkaa vetävä, ulkonaisesti maailman murheita kantava, riitaisa ja omahyväinen naisihminen, jolla on jokin alkava mielisauraus eikä tuollaisia ajatuksia ole käynyt mielessäkään.

Olen vakaasti sitä mieltä, että enemmistö maailmassa on varsin typerää, sairasta ja vastenmielistä porukkaa, jotka tekevät kaikkensa kaikkien rimojen alittamisessa. Lagen om alltings jävlighet. Tästä sopii esimerkiksi taloyhtiömme roskalaatikko, joka pursuaa yli äyräitten. Viiden kymmenen metrin päässä on kunnan jätteiden lajittelupaikka, joiden kitoihin voisi viedä lasin, pahvin, muovin, kartongin, metallin ja sekajätteen, mutta porukka ei saa aikaiseksi tätä vaan työntää kaikki lajittelematta roskiin. Tosin luin jostakin, että Turunseudulla viedään biojäte poltettavaksi, mikä on vähintään yhtä järkevää.

Toinen mikä tässä lähiympäristössä koski silmään on kartanonomistajan puun poltto. Hänellä on metsiä eikä hänellä ole tarvetta polttaa roskapuuta. Nytkin tien varressa polttopaikalla peltojen keskellä on järeää jätepuutavaraa odottamassa polttamista. Olen nähnyt aikaisemmin samanlaisia kasoja katoavan taivaan tuuleen samalla paikalla. Varmasti joku mökinomistaja tulisi ikionnelliseksi, jos saisi korjata puut itselleen. Keuruulla tein kuormakaupalla puita tuollaisesta tavarasta ja se oli kaiken lisäksi vielä mukavaa työtä. Naulaista puuta voi hakettaakin, mutta se edellyttää oikeat laitteet. Kartanonomistajalla ehkä ei ole vaikka hänellä onkin hakelaitos. Jos minulla olisi tulisija, korjaisin taatusti puut talteen, kysyisin tietysti ensin omistajalta. Hänhän on oikein mukavan tuntuinen kaveri. Kartanonherra on tehnyt mittavan remontin viimeisen viidentoista vuoden aikana, liekö hän polttanut kaiken jätepuun roviolla. Suomessa ovat asiat liian hyvin, näyttää todelta.