Aamu venyy

Kellon siirron ansiosta aamulla jää aikaa. Ennen, opettaja-aikana syyskausi meni tosi nopeasti, kun oli paljon tekemistä. Nyt ei ole. Mietin ryhtyisinkö vaihtamaan talvirenkaita. Teen sen iltapäivällä ennen kuin menen ehkä viimeiselle navigointikurssin tunnille. Jää katsomatta mielenkiintoinen MOT-ohjelma, joka varmasti on tarpeen. Kyseenalaiseksi asettaminen on aina hyväksi, vaikka MOT:n argumentit voivat olla vääriä, kun ohjelmatieto puhuu Al Goren "puolitotuuksista". Varmaankin siinä asetetaan kyseenalaisiksi ilmaston lämpiämisessä ihmisen osuus ja puhutaan voimakkaammasta auringon vaikutuksesta. Sellaista on tapahtunut ennenkin aurinkokunnan historiassa.

Tilaan ehkä navigointioppikirjan ja -kartan, jotta voin harjoitella kotoa käsin, jos viitsin. Olen huomannut että en paljoa saa aikaan. Toinen, josta pitää ottaa selvää on etäopiskeluna Åbo Akademin saariston asioiden peruskurssi , joka alkaa ensi vuoden alusta. Ihan vain yleisen kiinnostuksen vuoksi. Ehkä järjestetään myös kenttäpäiviä.

Tällä viikolla luulen meneväni mukaan lehtisouviin, vaikka läheskään kaikki lehdet eivät ole pudonneet. Pokka kuitenkin pettää. Yhdellä projektilaisella oli selvästi motivoitumisongelma viime viikolla. Hara ei liikkunut ja tuli kylmä ja yleinen surkeus, johon liittyi hammassärkyä. Minä pidän periaatteessa kaikesta työstä, vaikka en ekokylässä lehtien haravoimiseen kovin paljoa ryhtynyt. Ajattelin, että taidoillani ja voimallani oli muutakin tekemistä. Sinne tulleille kaupunkilaistumpeloille lehtien haravoiminen oli symbolikysymys. Sitä oli totuttu tekemään vaikka itse asiassa sitä ei kovin paljon tarvitse. Kyllä luonto ihmeesti hoitaa senkin. Sitä paitsi, jos vie kariketta pois, ruohokenttä köyhtyy, mikä tietenkin voi olla kukkaniittyä edistävää. Jotkut ajavat lehdet rikki ruohonleikkurilla, mikä mielestäni on ihan hyvä menetelmä. Ei kesällä tarvitse ruohonleikkuujätettäkään pois kuljettaa. Sinne se maatuu ruohikon sekaan.

Perjantaina menemme auttamaan entistä työtoveria muutossa. Englantilainen opettaja on ollut käymässä kotimaassaan ja keskustelutunnit alkavat taas. Mukava nähdä taas söpöjä teinityttöjä ja eläköitynyt maanviljelijäkin, joka puhuu hyvää englantia tuntuu mukavalta, hersyvästä Magganista puhumattakaan. Opettaja puhuu tietenkin hyvää englantia, mutta ei hänellä oikein ole otetta eikä suunnitelmaa kuin selviytyä kerrasta kertaan.

Saamattomuudestani puheen ollen. Heitin lopulta pois pari kolme satsia. Viimevuotisia puolukoita suuren määrän, erät marja-aronia mehua ja hilloa, joihin oli osaan kasvanut komea homekasvusto. Osan kaadoin vessanpytystä. Jos joku tulisi vieraaksi, saisin selittää, etten ole tehnyt veritöitä, mutta onneksi sellaista vaaraa ei ole. Tällä viikolla aion pestä myös pyykin, ensi kertaa kolmeen kuukauteen. Kun selitin jollekin tätä rationalisointia, tuo joku sanoi, että pitkään seisoviin pyykkeihin pinttyy lika. Uskon, että siinäkin on kyse uskomuksista.