Katsoin eilen merkittävän tutkivan journalistin Janne Josefssonin ohjelmaa Updrag Granskning, jonka aiheena oli puoluejohtaja Göran Persson. En epäilisi ollenkaan, että yhtenä pontimena on Jannella tulla mieheksi, joka kaatoi Perssonin. Tänä iltana hän arvioi sitten vastapuolen pääministeriehdokasta, Fredrik Reinfeldtiä. Osoittaakseen integriteettiään hänen tulee tietysti sahata myös moderaatti kappaleiksi, mutta samalla intohimolla hän ei voi yksinkertaisesti sitä tehdä kuten sossujohtajan kohdalla.(Huomautus: Ei ollutkaan Josefsson)
Ruotsin vaalit ovat ällöttävällä tavalla johtajakeskeisiä. Se johtuu suurelta osin vaalijärjestelmästä, listoista, jotka antavat liian suuren vaikutusvallan puolueille. Edustajat, varsinkin sossut, ovat sitten sitä harmaata massaa, jonka tuntee näkevänsä jopa heidän kuvistaan. Gråsossar.(Huomautus: vaalijärjestelmää on rukattu. On mahdollista äänestää myös henkilöä.)
Sossut sumuttavat kansaa. Heillä on historiallinen etu puolellaan, kun he ovat johdattaneet maan hyvinvointivaltioksi, jossa jokaisesta yritetään pitää huolta. Alla ska med, kuten tämänhetkinen vaalilause sanookin. Lamasta alkaen kuitenkin tuloerot ovat kasvaneet ja 2000-luvulla ne ovat pysytelleet ennallaan. Kuten Josefsson huomautti, sossut ovat tehneet välttämättömät rakennerationalisoinnit itse.
Se mikä minua risoo on tuo tekopyhyys. Minulla ei ole mitään vastaan heikommista huolen pitämisestä, kunhan ollaan rehellisiä. Myöskin rehellinen yrittäminen ja sen hedelmien nauttiminen ovat ihan ok.
Suuri kalabaliikki on noussut Perssonin rakennuttamasta herraskartanosta Sörmlantiin. Se voi olla se oljenkorsi, joka katkaisee kamelin selän. Ruotsalaiset ovat peruskateellista kansaa. Puhutaanhan kuninkaallisesta kademielestä ruotsalaisten perusominaisuutena.
Persson on monien puolueen jäsentenkin mielestä lähellä öykkäriä. Hän pitää yksinpuhelua puoluehallituksessa, ivaa ihmisiä, etsii heikkouksia ja ihannoi vahvuutta (itsessään). Hän jopa on hakannut vastustajaansa kukkapuskalla naamaan suuttuessaan. Sen voi tietysti laskea omalaatuisen huumorin tiliin.
Valta turmelee, absoluuttinen valta absoluuttisesti. Kaksinaismoralistinen puolue on kahminut itselleen makupaloja sen minkä ehtii. Ohjelmassa oli esimerkkejä mm. LO:n puheenjohtajan Vanja Lundinin ja Perssonin aktiivisesta politiikasta hillitä matalapalkkaisten hoitoalan ihmisten oikeutettuja vaatimuksia. Lundin muka paasasi suurten johtajien palkkaetuuksia vastaan, mutta toimii käytännössä aivan samoin antaessaan omille vasikoilleen kunnon kermaa.
Impulsiivinen maalainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti