Saloon ja takaisin

Lähdin jo aikaisin kotiseuturetkelle. Aioin käydä ostamassa mm. hyviä suolakurkkuja Salon Säilykkeestä, mutta tietenkin se oli kiinni. Katselin vähän Salon keskustaa, joka ei ollut erityisen kaunis. Torilla oli paljon kojuja ja kansaa. Ostin vain savustettuja muikkuja torilta suurimpaan nälkään. Muikku on mielestäni Suuri Suomalainen Herkku. Muikkuja voi syödä sellaisenaan ruotoineen päivineen. Siitä on helppo napsaista pois pää ja sisälmyksistä suurin osa, yhdellä liikkeellä. Kannattaa jättää jäljelle mäti, jos kyse on mätikalasta.

En ole tainnut käydä Lidlilläkään ostoksilla. Siellä on rajalliset valikoimat, mutta tuoretavara vaikuttaa hyvälaatuiselta. Hinta on ennenkaikkea tärkeä. Lidliltä saa myös hieman keskieurooppalaisen tyyppistä ruokaa. Ostin mm. pakkauksen herkullista prosciuttoa ja paljon vihanneksia ja hedelmiä. Mikä vauhti Lidlin kassoilla onkaan. Läpi mennään melkein juoksuvauhtia, kun on ensin jonottanut valmiiksi. Tavarat voi pakata etäämpänä kärrystä, ei niitä kassalla ennätä.

Kävin myös vanhassa tutussa ja täyteen ahdetussa Hong Kongissa, joka oli vävyn mielestä hyvä paikka. Kyllähän se onkin oikein tee-se- itse-miehen toiveuni. Miten on sitten laadun laita, on eri asia. Honkkarille on Salossa ihan lähellä kilpailija, nimeltä Motonet. Nimestään huolimatta se myy kaikenlaista. Ostin metallihyllyn, joka vaikutti tukevammalta kuin aikaisemmin ostamani, joka painui kasaan. Minulla on hyvä varastohuone, johon aion luoda lisää järjestystä. Pieni kellarikomero on auttamaton, kun sieltä ei löydä mitään, mutta minulla on talon hobby-huone käytettävissäni varastona. Pystyn asumaan pienehkössä asunnossa, kun saan pitää liiat kamat varastossa. Tosin koska tahansa voi tulla vedenpaisumus, eikä ole hyvä, että tavarat ovat lattialla. Tämä italialainen varastohylly vaikutti nerokkaalta. Siinä ei ole mitään irrallisia kiinnittimiä ja tikkaatkin menevät kahteen osaan. Kävin myös kirpputorilla, Salon suurkirppiksellä. Katsoin hyllyt läpi, mutta en ostanut mitään. Jotakin tinaesinettä harkitsin, mutta hinta oli aika korkea. Silti on mukava katsella, mitä ihmiset ovat koteihinsa raahanneet ja myyvät sitten rihkamana pois. Oletan, että huonoin tavara myydään. Monia tuttuja esineitä näkee.

Menin ennen ajamatonta tietä Saloon ja tulin toista takaisin. Molemmat tiet olivat kauniita ja kulkivat kulttuurimaisemien läpi. Ne olivat mäkisiä ja mutkaisia. Yhdessä kohdassa hirvi ryntäsi tielle aivan edessäni. Törmäyksen vaaraa ei silti ollut hitaan vauhdin takia.