Onneksi lähdin metsään katsomaan, onko sieniä. Jotkut blogit ja muu media ovat kertoneet hyvistä saaliisra. Kemiön saarella tuskin sieniä paljon tulee, koska täällä ei ole satanut sitäkään vähää. Löysin muutaman, mutta ennenkaikkea koin pienen seikkailun. Minun metodini on eksyä luonnossa. Nytkään en pannut merkille auringon suuntaa, kartasta ja kompassista ei ollut tietoakaan. Tosin olen niissä metsissä ennenkin ollut. Yllätyksekseni tulin outoon paikkaan, keskelle metsää, pienen puron varteen oli rakennettu jos jonkinlaisia rakennelmia. Siellä oli kokoustiloja ja majoja. Kyse oli selvästi aika ylellisestä saunakeskuksesta. Paikalla leijui hieno savun haju. Ovet olivat raollaan, mutta en viitsinyt mennä tutkimaan tarkemmin toisten paikkoja. Muistin kyllä, että olen kuullut puhuttavan Finhovagårdenin hienoista saunoista, mutta kuvittelin niiden olevan siellä missä muutkin rakennukset. Sinne mennään eri tietä, olin kävellyt metsän halki. Otan joskus mopon ja lähden tutkimaan seutua lisää. Nyt pyöräni oli jossakin metsän takana. Kun teitä alkoi lopulta tulla vastaan, oli tietenkin vaikea järkeillä minne suuntaan. Kävelin ensin n. kilometrin väärään suuntaan, mutta sitten järki voitti. Hirvikärpäsiä oli riittävästi. Vaikka minulla on verkosta tehty anorakki, ne ryömivät silti ympäriinsä.
Olen syönyt liikaa. Nyt sain onneksi kävellä muutaman kilometrin ja maha vailtui hieman. Jääkaapissa on liikaa ruokaa. Olen juonut oluttakin, mitä en yleensä tee. Onneksi huomenna on työpäivä ja voin taas pyöräillä töihin.
Keskellä Björkbodan peltoaukeaa, joka oppaan mukaan on Kemiön saaren suurin yhtenäinen, on kukkula, jossa on usein autoja ja kiikaroitsijoita. Annonsbladetissa oli viime viikolla juttu tuosta kummusta, jolla lienee nimeä lintuharrastajien joukossa, en muista sen nimeä nyt. Ei uskoisi, että siellä mitään erikoisia lintuja on, mutta taitaapa olla. Pellolla on pudonneita jyviä, ehkä siitä menee jokin muuttoreittikin. Nytkin siellä oli paljon autoja ja lintujen sihtaajia. Minulla ei ole kovin läheistä suhdetta lintuihin. Hyvä silti, että niitä on.
Kotirapun edessä riiteli kaksi naista. Jossakin yläpuolellani asuva nainen puhui tuohtuneena kovalla äänellä...mitt privatliv angår inte andra... Siellä asunnossa kyllä mekkaloidaan äänekkäästikin, mutta minua se ei haittaa, niin kauan kuin talo pysyy kasassa. Ulkona oli intiaanikesä. Kesä ei tahdo lähteä pois. Minun asunnostani ei säätä juuri huomaa. Ikkunoiden edessä ovat paksut verhot, viisi päiväpeittoa, en yleensä muista niitä vetää pois. Parvekkeen ovesta tulee ilmaa ja valoa tarpeeksi.
Olen katsonut paljon televisiota, kun ei ole ollut muutakaan tekemistä. Luin sentään Ian McEvain mestarillisen kirjan. Ruotsiksi se on nimeltään Försoning. Tuli oikein ikävä kunnon romaaneja, joita tietenkin on maailma täynnä. Kirjailija osaa vangita juonellisesti lukijansa. Tässä oli pääjenkilönä 13 v. tyttö, joka syyttää tytön yläluokkaisen perheen palvelijan poikaa serkkunsa raiskaamisesta. Tytön isä on kouluttanut lahjakasta poikaa. Perheessä on asumassa kolme serkkua, joiden kanssa tuo Briony harjoittaa kirjoittamaansa näytelmää, mutta lopettaa sen yhtäkkiä. Hän on nähnyt sisarensa ja tuon pojan välillä tapahtuvan outoja asioita ja tulkitsee ne väärin. Robbien ja Cecilien välillä syttyy rakkaus. He ovat olleet kaikki läheisiä lapsuuden tovereita. Brionyn serkut kaksoset, karkaavat ja etsinnässä mukana ollut serkkutyttö Lola raiskataan. Briony väittää nähneensä, että se oli Robbie. Robbie vangitaan ja tuomitaan vankilaan, missä hän istuu vuosia kunniansa ja tulevaisuutensa menettänneenä.
Kirjassa on kolme aikajaksoa. Ensimmäinen olin tuo missä tapahtuu mm. tuo raiskaus. Sitten on sota-aika. Robbie on päässyt vankilasta ja on Dunkerquen kautta vetäytyneiden liittoutuneiden sekasortoisten joukkojen mukana. Harvoin olen nähnyt sotaa kuvattavan yhtä kaoottisena ja väkivaltaisena tapahtumana. Suomalaiset eivät ehkä kokeneet sotaa samanlaisena kaaoksena. Lähinnä ehkä kuitenkin perääntymisvaiheessa. Sotaan mennessä Briony on kasvanut aikuiseksi ja toimii sairaanhoitajaoppilaana, joka avustaa sodassa loukkaantuneita. Cecilie toimii myös sairaanhoitajana. Briony tajuaa ymmärtäneensä väärin ja tehneensä hirvittävän erehdyksen ja yrittää hakea sovitusta.
Kolmannessa vaiheessa päähenkilöt ovat jo vanhoja. Briony on kuuluisa kirjailija, joka saa juuri diagnoosin dementiasairaudestaan. Osa lapsuudenaikaisista henkilöistä on kuolleita. Raiskaaja ja raiskattu ovat naimisissa, superrikkaita ja aateloituja. (mikä saattaa olla epätodennäköistä). Väärin syytetty Robbie ja Cecilie ovat elossa ja rakastavat yhä toisiaan ja ovat avioliitossa keskenään, mutta he eivät esiinny enää. Kesken jäänyt, nuoren Brionyn näytelmä, esitetään lopulta uusien nuorten sukulaisten toimesta kunniavieraaksi saapuneelle Brionylle ja sukulaisille, sukukartanossa, jossa kaikki tapahtui aikoinaan.
Huomaan, että selostukseni on tosi kömpelö ja antaa huonon kuvan hienosta romaanista. Aikaperspektiivi varsinkin puhutteli. Kaikki ne mysteerit, joita mm. lapsuus ja vanhuus pitävät sisällään. Kiitän myös kirjan kansikuvaa, jossa istuu juuri Brionyn näköinen tyttö.
Impulsiivinen maalainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti