Vanhanaikaiset koulukirjat

Laajakaistan saamisen myötä olen vanhasta kiinnostuksesta tutkinut koulukäyttöön sopivia ohjelmia.

Tarjonta onkin yllättänyt positiivisesti laajuudellaan ja laadullaan enkä ole ehtinyt tutustua siihen paljoakaan.

Muistan opettajana olemisen pakkopaidan. En pitänyt oppi- ja työkirjoista. Ne olivat olemassa, jotta oppilailla olisi jotain tekemistä koulussa ja kotona. Useimmat oppilaat kokivat ne vastenmielisinä. Vaikka niiden tekijät olivatkin käyttäneet luovuuttaan ja vasta painosta tultuaan ne loistivat monivärisinä ja kutsuvina. Pian ne olivat kuitenkin nuhruisia ja koirankorvilla. Terve lapsi ei niitä rakastanut, mutta sävyisät konformistiset oppilaat tekivät niitä kiltisti.

Monessa, uskoisin useimmissa suomalaisissa kouluissa, ne ovat oppisuunnitelma. Oppilaat tuovat niihin omaa sisältöä vaikkapa kilpailemalla kavereitten kanssa siitä, kuka on pisimmällä. Niitä kuljetetaan kotiin ja kouluun. Kunnon vanhemmat "auttavat lapsiaan kotitöissä". He tuskin osaavat ja uskaltavat asettaa kyseenalaiseksi systeemiä. Vanhempien avulla kotitehtävistä selvitään ja onhan siinä ehkä myös yhdessäolon aspekti mukana. Mutta pakkopaitaa se mielestäni on.

Hyvin suunnitellut ja sisäistetyt oppitunnit, jossa jokin asiakokonaisuus käydään läpi luovalla tavalla on edelleenkin sitä parasta opettajan arkea. Mutta hyvin harvalla se uskoakseni onnistuu. Lapset ovat eri tasoilla, levottomia ja kapinoivat mieletöntä tilannetta vastaan käytöksellään.

On tietenkin lukemattomia opettajia, joilla menee hyvin, mutta väitän vaikka tilannetta tuntematta, että oppilaiden enemmistön koulunkäynti on oppikirjojen lukemista omin päin ja työkirjojen sekä monisteiden täyttöä. Opettaja-parka, jonka pitäisi nämä harjoitukset sitten tarkistaa.Mikään ei voisi olla tylsempää. Sitä paitsi oppimisen kautta palaute tulisi saada välittömästi kuin tietokoneelta.

Opettajan on joskus mahdotonta, varsinkin yhdysluokassa, pitää kunnon oppitunteja ja jo yksikin hitaasti oppiva saattaa vaatia uskomatonta huomiota. Open on päästettävä tilanne irti ja oppilaat työkirjoja täyttämään, ettei luokkatilanne mene kaaokseksi.

Netissä onkin aivan loistavan paljon ilmaista materiaalia. Tarvitsee vain vaikka hakea hakusanoilla word games, math games, spelling tests jne. Varsinkin tuossa math gameissa tulee muitakin monipuolisia kouluun liittyviä tehtäviä ja pelejä, jotka ohjaavat oppilasta välittömästi. Skinner, behavioralismin ikoni, on voittanut. Pelit ja harjoitukset on toteutettu nopeilla jawa yms ohjelmilla, joitten lataamista järjestelmä ohjaa automaattisesti. Ei tarvitse siinäkään juuri osata mitään ja ohjelmat ovat ilmaisia. Harjoitukset ovat ilmaisia, sillä ne on rahoitettu sivuilla olevilla mainoksilla.

Sitäpaitsi englannin oppimisessa nämä pelit ovat erinomaista materiaalia kaikissa ikäryhmissä, jopa aikuisilla, jotka voivat vaikka hakea lapsilleen sopivia harjoituksia. Pitää selvitä ohjeista, kaikki on tarpeellista ymmärryksen kannalta.

Spelling testit ovat useinkin shareware-ohjelmia. Ihan pienellä rahalla saa ohjelman, jonka avulla opettaja pystyy tekemään relevantteja harjoituksia ja ennen kaikkea voi petkuttaa oppilaita tekemään tehtäviä toisille. Samalla he oppivat uskomattoman paljon.

Muistan kun opiskelin englantia Tukholman opettajakorkeakoulussa ja opettajana oli englantia erinomaisesti ääntävä suomalaisnainen, joka oli oppinut taitonsa aikuisena ja luonnonmenetelmällä. Hänellä oli taustana tähän oppimiseen liittyvä teoriakirjakin, joka on minulla Keuruulla varastossa. Sen keskeinen viesti oli, että oppilaiden omaan aktiviteettiin perustuva oppiminen on ehdottomasti tehokkainta, paitsi että se on myös miellyttävintä. En muista nimeä, mutta palaan siihen joskus. Se ei ole mikään uutuus sinänsä. Amerikkalaisessa koulujärjestelmässä keskeinen vaikuttaja, filosofi Dewey, lanseerasi käsitteen "learning by doing".

Amerikkalainen systeemi on parhaimmillaan uskomattoman elinvoimainen, vaikka toki siellä on tuloksia laidasta laitaan. Slummikoulut eivät olleenkaan eroa omistamme ja ruotsalaisten vastaavista.

Kuinka paljon suomalaisissa kouluissa on laajakaistaan liitettyjä tietokoneita, on minulle hämärän peitossa. Tavallista on ehkä, että luokan nurkassa on yksi tai kaksi vanhentunutta laitetta. Ne eivät ole opetuksen osa. Oppilaat saavat jonotusjärjestelmän mukaan "mennä tietokoneelle", jossa opettaja ei ehkä ehdi valvomaan. Ohjelmat saattavat olla vanhanaikaisia ja ikäviä.

Tietokoneella on niin suuria mahdollisuuksia, että niitä pitäisi olla ainakin puolelle luokkaa tai ainakin kolmasosalle, jotta pari- ja ryhmätyöskentely olisi luontevaa. Vanhemmille pitäisi antaa tietoa netin mahdollisuuksista, jotka ovat uskomattoman suuret. Ehkä niin tehdäänkin, en tiedä, sillä olen ollut syrjässä koulumaailmasta jo kymmenen vuotta. Tässäkin tietenkin hyväosaiset ovat paremmassa asemassa. Köyhillä ei ole tietoa ja varaa, vaikka kulutusta uudelleen suuntaamalla saisikin tietokoneen irti.