Työ käy voimille

Jos näitä aurinkoisia päiviä riittää, naama palaa. Pyöräilin kunnan keskukseen, jossa luovutin täyttämäni eläkepaperit asiakkaalle. Olen kuin asianajaja, joka on asiakkaansa puolella. Toivon, että hän saa eläkkeensä, vaikka periaatteessa on aivan väärin, että viisikymppinen eläköityy. Takana on invalidisoiva onnettomuus, alkoholin osuutta on vaikea erottaa kokonaisuudesta.

Valitsin toisen tien takaisin ja se veikin läpi hiljaisen maalaismaiseman. Tieltä oli poissa päätien hektisyys ja ohi pyyhältävät rekat.

Olimme sopineet asiakaskeskustelun puistonpenkille iltapäiväksi. Juttelimme yli kaksi tuntia ja sovimme ensi viikoksi jatkoa. Naama meinasi palaa.Tänään en mennyt ollenkaan toimistolle.

Puheilla kävi myös nuorehko yrittäjä, joka vitsaili paljon, mutta esitti myös sarasvuohenkistä positiivisen ajattelun evankeliumiaan. Sanoin uskovani siihen täysin, mutta puhuimme myös heikompien auttamisesta. Miten se suhtautuu menestysfilosofiaan ja -teologiaan.

Jännä, että näitä teemoja, joita olen käsitellyt blogissa ja jotka ovat myös aivan keskeisiä yhteiskuntapolitiikassa tulee myös esiin aivan tavallisessa arjessa, vaikkakin aurinkoisella puistonpenkillä istuen.