Saatanhan minä tulla uudestaankin...

Olin kertonut asiakkaalle, että hänellä kuten muillakin projektin piirissä oleville on mahdollisuus keskusteluihin psykologin kanssa. Hän ei ollut kiinnostunut. Sellainen on hänen mielestään turhaa ja liian myöhäistä. Silti näki, että hän kaipasi juuri keskustelua. Kun olimme puhuneet pari tuntia, hän totesi, että voisi tulla uudestaankin.

Aika tyypillistä minun kohtaamisilleni. Saan joskus aika hyvän kontaktin elämässään sivuraiteille joutuneiden kanssa kuten viime kesänä ollessani mielisairaalan ulkotöitten ohjaajana. En ota ammatillista asennetta vaan pyrin kahden ihmisen kohtaamiseen, jossa molemmat antavat persoonallisuudestaan. Se ei varmaan ole ammatillinen asenne, mutta siitä viis veisaan tässä iässä, kun uraa ei enää tarvitse ajatella.

En varmaankaan pystyisi iskemään baaritiskiltä ketään muuta kuin alkoholisoituneita luuskia. En ole tosin koettanut.

Tästä tulee mieleen Panun merkintä, jossa vanha Panu taas ilmestyy. Hänen merkintänsä ja tyylinsä ovat räikeydessään kohta klassikkoja. Tulee mieleen jokin Strindbergin naisvihamielisyys. On tietenkin väärin yleistää tuomio koko naissukupuoleen, kun kyseessä on vain eräs biologiseen pariutumiskäyttäytymiseen liittyvä piirre, jonka epäoikeudenmukaisuutta P. ei voi hyväksyä. Naisissa ja miehissä on paljon muitakin ja sovittelevampia, älyyn ja kohtuuteen liittyviä piirteitä, että tuollaiset yleistykset koko nais- tai miessukupuolesta ovat kohtuuttomia. Aivan vastaavaa on sama katkeruus, mihin ATN-Ruma nainen kerrasta kertaan palaa. Silti kaikilla on oikeus tunteisiinsa, mutta ei pakko niihin jämähtää.

Olen tavannut vuoden sisällä paljon tosi sairaita ihmisiä. Oli kiinnostavaa lukea Veloenan referaattia ja pohdintoja sairauden psykosomatiikkaa käsittelevästä Markku Hyypän kirjasta. Tuttuja ajatuksia, vaikka ajatus psyyken vaikutuksista sairauksien syntymiseen saattaakin mennä liiallisuuksiin: Joskus sairaus saattaa olla vain sairaus.

Veloenan tekstejä on ollut tosi mielenkiintoista lukea. Ne ovat rehellistä ja ilmaisuvoimaista pohdintaa. Kirjoittajana hänellä saattaa olla sittenkin enemmän annettavaa kuin tutkijana, vaikka opinnot ehkä tuottivatkin liian alhaiset arvosanat tutkijan uraa ajatellen. Tutkija voi olla myös yliopiston ulkopuolella. Pyöräilijänä oli hienoa lukea hänen merkintäänsä samoista tunteista, joita koen päivittäin.