Katsoin onnekseni eilen TV2:ssa yhden merkittävimmistä amerikkalaisista cinema verite - filmiklassikoista, Grey Gardens, joka kertoi Jacqueline (Bouvier) Kennedy Onassiksen tädin ja serkun eksentrisestä elämästä rappeutuvassa country housessa rikkaiden muodikkaassa kesäparatiisissa. Filmi on tehty 1976 ja siitä ja sen naisista on erinomainen nettisivu. Nuorempi naisista kuoli 2002.
Se että filmi ei selitellyt, eikä kuuluisia sukulaisia ei mainittu kuin sivulauseessa, lisäsi elokuvan viehättävyyttä. Tässä on linkki tekijöiden elämäntyötä kuvaaville sivuille.
Molemmat naiset olivat viehättäviä hupsuja, taiteilijoita omalla laillaan ja ainakin elämällään. Molemmat olivat hyviä ja persoonallisia laulajattaria, äiti oli levyttänytkin. Tanssi oli pikku-Edien spesiaaliala. Ilokseni luin nettisivulta, että tytär, äitinsä kuoltua pääsi rappeutuvasta talostaan ja kulttimaineeseen. Hän esiintyi jopa omassa cabaretissaan New Yorkissa vielä iäkkäänä. Perinnöillään hän pystyi hankkimaan varsin siedettävän vanhuuden. Hän pysyi yhtä hulluna loppuun asti, vaikka ei suostunut enää kuvattavaksi. Hänen pukeutumisensa, huivit ja turbaanit olivat muotimaailman innoittajia vielä pitkään ja yhäkin. Ne osoittivat todellista luovuuden ja naisellisuuden synteesiä, johon samalla liittyi ironiaa ja monia sivumerkityksiä.
Molemmat naiset olivat olleet häikäiseviä kaunottaria ja pikku Edie oli sitä vielä 55 vuotiaana filmiä kuvattaessa. Filmistä tuli mieleen rikkaiden elämänmenoa kuvaavia kirjallisuuden amerikkalaisklassikoita. Oli ollut kuuluisia ja rikkaita kosijoita, joista naiset kaakattivat yhteen ääneen. He olivat näennäisesti luusereita, mutta nousivat kulteiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti