Päivän päätös

Tutustuin eläkeviidakon saloihin yrittämällä sorvata ensimmäistä eläkehakemustani vetäväksi, asiakkaan parasta ajavaksi ja ennakoivaksi.

Alkoholismi ei ole eläkesyy, sillä se katsotaan mahdolliseksi hoitaa. Pahaksi invalidisoiva viinan käyttö on sitten erikseen.

Fyysiset syyt ja alkoholismi eivät varmaankaan ole erillisiä asioita, mutta työkyvyttömyyseläkehakemuksessa ne ovat. Lääkärintodistuksessa se on kuitenkin mainittu ja mietin, pitääkö sitä ennakoida, pareerata. Samoin todistuksissa on lausuma, jonka mukaan tutkittavalla on työkykyä jäljellä. Miten siihen suhtautua, oli kysymys. Selvitin lausunnon aika- ja asiayhteyden kirjoittamaani liitteeseen.

Soitin muutaman puhelun ja kysyin taas asiantuntijoilta, jotka selittivät parhaansa mukaan. Myös minun käsityskykyni rajat tulivat vastaan.

Tutkin myös toista asiaa. Ihmisillä on taipumus sotkea elämänsä solmuun, pattitilanteeseen. Ei saa edullista asuntoa, koska on maksurästejä. Kun ei ole vakituista asuntoa, asuinkunta ei ota vastuuta, elämä menee arjen pyörittämiseen. Pian työvoimaviranomainen hengittää niskaan ja uhkaa sulkemisella pois työnhausta. Silloin on aivan turvaton, koska ei ole vastuuta ottavaa kuntaa eikä omia resursseja.

Itse varoin työttömyysaikana tuota tilannetta. Minulla oli resursseja ja pidin tilannetta hallussani, vaikka syrjäytymisen uhka oli minullakin kaiken aikaa. En päästänyt epätoivoa vallalle vaikka toki minullakin on omat ongelmani.

Auttajalla on loppuun palamisen vaara. Muistan Miss Lonelyheartsia, joka oli Natanael Westin pienoisromaanissa nuorehko mies, joka vastasi lehden kyselypalstan kysymyksiin Miss Lonelyheartsin nimimerkillä. Todellisuus ja ihmisten hätä saivat hänet otteeseensa ja vyöryivät hänen ylitseen. Tuohon aikaan, tarina tapahtui muistaakseni 1900 luvun alkupuolen Amerikassa, turvaverkkoja oli äärimmäisen vähän.

En aio saada kokea hänen kohtaloaan. Teen minkä voin ja asetan rajat omalle sitoutumiselle. Onhan minun lempeä sydämeni edelleenkin vaivaksi. Soittaessani Tuulikille Ekokylään sain kuulla, että lyhytaikainen naapurini, jolle lainasin 40 €, on häädetty. Ekokylän saamiset jäivät paljon suuremmiksi. Pieni, lainaamani rahasumma jäi saamatta takaisin. Joskus alkuvaiheissa lainasin monta kertaa enemmän taas säälistä parille muulle. Ne eivät tietenkään minua kaataneet.

Tässä tapauksessa kyseessä oli lapsekas ja vammainen nuorimies, joka viattomalla tavalla kertoi raskaitten huumeitten käytöstä ja myynnistä, velkojen väkivaltaisesta perimisestä alamaailmassa. Kaikki oli menneessä aikamuodossa ja saattoi olla suurentelua ja kehumista. Mistään ajankohtaisista rikoksista en kuullut, tosin viittauksia huumeitten käyttöön myös Ekokylässä. Viattomuus ja lapsekkuus oli yhdistyneenä vakavaan rikollisuuteen ja huumemaailmaan. Vaikea vammaisuus ja syrjäytyneisyys, itsetunnon ongelmat.

Sain kuulla muitakin uutisia suodatettuna hyvää tarkoittavuuden läpi. Minä olisin raflaavampi.

Pitkäaikaisesta kodistani, yksiöstä ja vieressä olleesta aulasta on rakennettu kaksio ideani mukaan. Uusi viljelijä on astumassa remmiin. Hänellä on alalle koulutusta. Olin yhden vuoden tukihakemusten allekirjoittaja, mutta useamman vuoden käytännön toimija. Minun jälkeeni tulivat kengittäjä ja EL, jotka viime vuonna täyttivät hakupaperit.

Terveellinen ruokakomento
Vaikka kaipaan pian entisissä nurkissani nousevia ruohosipuleita, täällä on saatavissa oikeastaan paljon parempaa. On kasvihuoneita ja tilamyyntejä lähistöllä. En tiedä saanko aikaiseksi laatikoihin yrttejä, en ehkä. Salaattien lisukkeita saa kaupoista halvalla ja kauppa on nyt vieressä. Ostan purkissa paprikanviipaleita, valkosipulin kynsiä öljyssä, fetaa öljyssä, oliiveita, pieniä kurkkuja, aurinkokuivattuja tomaatteja, mietoja chilejä. Tuoreena saa edullisesti salaattia, kurkkua ja tomaatteja ja kesää lähestyessä yrtit ja muut vihannekset halpenevat. Näistä rakentaan hetkessä hyviä salaatteja. Viini ja olut on jätettävä valitettavasti, koska ne aiheuttavat sydämen tykytystä. Olen muuttumassa vesipojaksi.