Sanoin Sokkarin hyllyjä täyttävälle naiselle, että näyttääpä noita Rainbow-tuotteita olevan joka lähtöön ja kaikki halvempia kuin vastaavat tavarat. Nainen kertoi uusia tuotteita tulevan ihan päivittäin. Ostin selvästi edullisinta näkkäriä eikä maussa ole valittamista.
Varmasti naisesta oli mukavaa, että hänetkin huomioitiin ja häneltä kysyttiin jotakin ja kehuttiin hänen työpaikkaansa. Alkossa juttelin säästä kassalla olevan myymälänjohtajan kanssa kun hain punkkupulloni. Siellähän kerran muuan kassa huusi minulle, kun olin tulossa sisään: Ei ole El Coperoa, mikä on jo suorastaan asiakaspalvelun huippu. Tunnen itseni suuren Alko-perheen jäseneksi.
Itsekin olen ystävällinen ja kohtelias asiakas. Tulen kaipaamaan Keuruun hyvää asiakaspalvelua sitten jossakin muualla.
Puhuin ystävällisesti, vähän isällisellä auktoriteetilla työkokouksen aluksi siitä, mitä on sananvapaus. Vähän vaihdetut sanat saivat ajatukset liikkeelle, sillä en ole mikään konfrontoiva tyyppi. Pitkällä kävelyllä oli hyvä vaikutus. Olen jo pitkään ollut väsynyt sisällyksettömään yhteisöllisyyteen, mutta tämän ikäisen on vähän vaikea muuttaa, kun tarvitsee aluksi ainakin asunnon ja rahaa on vähän. Haluaisin muuttaa kaupunkiin. Tuleekohan maalaisesta kaupunkilainen ja missä ajassa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti