Sain lopultakin kirjoitettua ylös tämän blogin teemoja sekä tärkeimmät pysyväislinkit, jotka mainostavat Pinserin yhteisöä ja omaa nettikolumniani Päivän Pamauksessa.
Yritin myös kirjoittaa juttua blogauksesta yleensä, suomalaisesta ilmiöstä erityisesti sekä aloittamisen helppoudesta.
Se on vasta ensimmäinen versio, ja tulen hiomaan tekstiä.Jätin nimeni pois sähköpostiosoitteesta, mutta kestää varmaan vuosia ennen kuin sukunimeni häviää hakukohteena. Pahoittelen sukulaisteni mahdollisesti saamaa haittaa. Mutta blogausta en lopeta.
Pelkokerroin
Maalainen laajensi rajojaan katsomalla ohjelman nimeltä Pelkokerroin kainalossa pieni poika, jolle mikään inhimillinen ei tunnu olevan vierasta.
Ohjelman pedagogisena tarkoituksena tuntui olevan pelon voittaminen, kun palkintona on 25 000 dollaria. Tässä jaksossa siirrettiin suulla torakoita kihisevästä sydämen muotoisesta astiasta toisen kilpailijan suuhun. Pari vuorostaan päästi elukat toiseen astiaan. Lohdutuspalkintona toinen pariskunta sai 1000 dollaria kumpikin, kun pystyi pureskelemaan ja nielemään kumpikin yhden russakan. Ohjelma opetti todellista sankaruutta ajassamme, jossa siitä on puute. Muistan kyllä pojan isonveljen syöneen kastemadon 100 mk:n korvauksesta. En ollut vedonlyöjä.
Maalainen ei osaa edes paheksua tällaista ohjelmaformaattia. Jos Suomen kansa haluaa viettää iltaansa näin somaa näytelmää katsomalla, ehkä kansa sitä sitten tarvitsee. On ainakin puhumista perjantain kahvipöydissä kuten silloin ennen, kun Peyton Place yhdisti kansan.
Impulsiivinen maalainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti