Poikamaisia leikkejä

Vielä pitää jaksaa viikko kaveerata parhaan kaverin kanssa. Olen todella erakoitunut ja kaipaan yksinoloa samalla, kun on mukavaa, kun on seurana joku toinen. Onneksi viikonloppuna kaveria ovat olleet viihdyttämässä samanikäiset toverit ja olen saanut hieman hengähdysaikaa.

Nämä kaverit ovat entisiä ekokyläläisiä, jotka ovat muuttaneet täältä Keuruun kylälle yksinhuoltajaäitinsä kanssa. He jäivät kuitenkin käymään koulua pieneen, metsän keskellä sijaitsevaan Lavikon kyläkouluun, jossa he ovat kokeneet sellaista toveruutta ja hyväksyntää, että he eivät halua täältä pois, vaikka kaikki muut sukulaiset asuvat Etelässä, isäkin, afrikkalainen maahanmuuttaja.

Pojilla on ollut varmaan kestämistä suomalaisen rasismin kanssa, mutta täällä he eivät ole sitä joutuneet kokemaan maalaisten landepaukkujen kanssa. Minun pieni kaverini on kyllä kutsunut tovereitaan paskanruskeiksi, mutta käsittääkseni kaikessa ystävyydessä. Pojilla on aina synkannut hyvin. Täällä kerran asuneesta poikaporukasta puuttuu nyt pari jäsentä. Paria uutta ja nuorempaa ei ole kelpuutettu mukaan, mikä on sinänsä julmaa, mutta minä en siihen voi väkivalloin puuttua.

Naapurin tyttäret saivat elämäänsä vähän vipinää poikaporukan lähentelyistä ja hiipimisistä. Kaikilla tuntui olevan oikein mukavaa.

Valmistuneeseen, talvilämpimään kotaan on arvottu meille asukkaille öitä ennenkuin siihen muuttaa vakituinen asukas. Me taidamme mennä sinne yöksi pienen kaverini kanssa, koska meidän vuoromme on tänään. Koska siellä ei ole mitään, tuskin poika siellä viihtyy muuta kuin nukkuen. Mutta elämys se varmaan tulee olemaan. Yläosa on tehty plexistä ja kodassa on kunnon ikkunat ja uusi kamina. Kaikki pinnat ovat höyläpuuta. Tässä on kyse luksuskodasta eikä mistään pintalaudasta tehdystä kömmistä.

Aikuiselle se on oivallinen meditaation paikka, mutta lapselle sillä ei ole paljoa tarjottavaa.

Yritän täyttää takkiani lukemalla ja kaipaisin hiljaisuutta pidemmäksi aikaa. Kaverillani on myös olemassaolon ongelmia. Hän ei suostu harjaamaan hampaitaan eikä lukemaan koulukirjojaan. Hänen mielestään ei ole väliä, vaikka jäisikin luokalle ja olen taipuvainen olemaan samaa mieltä. Hän on pienikokoinen eikä ole ollenkaan valmis vielä ottamaan vastaan lähestyvää yläastetta ja murrosiän ongelmia. Hän tietää vaistomaisesti mikä on hänelle oikein. Oppikirjojen tekstit ovat hänelle aivan liian abstrakteja niinkuin ne ovat pojille yleensäkin. Toinen on oikeastaan vasta juuri oppimassa lukemaan ja hänen pitäisi pystyä hahmottamaan aivan liian vaikeita asioita.

Pojalla on edelleen vaivanaan allergia, vaikka se tällä hetkellä ei olekaan väkivaltaisessa vaiheessa. Hänen ruokavaliossaan ja elinympäristössään ei oteta huomioon allergiatestin tuloksia enkä minäkään sitä voi näin lyhyenä aikana ja ulkopuolisena tehdä. Kutinasta on hänelle tullut ikäänkuin toinen luonto samoin kuin nyysäysrätistä, josta hän käy ottamassa aina energiaa ja voimaa. Poika ei voi edes käydä suihkussa, koska iho on sen jälkeen ärsytystilassa. Lasten äidillä on nyt akuutimpana hoidettavana sokeritautiin sairastunut nuorin lapsi.