Posiolla

Kävimme pikkubussilla Lapin kirjallisuuseuran tekijäin päivillä ja vuosikokouksessa Posiolla. Perillä alkoi sataa lunta. Sitä oli ennestäänkin ja nyt maisema kääriytyi pehmeään valkoiseen vaippaan. Onneksi ei tarvinnut ajaa vaan sai nauttia matkasta. Minulla oli mukana Lumia, jonka sain maksutta DNA:lta. En ole ehtinyt juuri siihen tutustua, enkä ole ollut liikkeellä autolla pidempää matkaa. Osasin laittaa päälle Nokian navigaattorin puhelimessa, joka toimi erinomaisesti, osasi näyttää mm. nopeuden ja kertoi ääneen ja kuvalla ajoreitin, kunhan siihen laittoi määränpään osoitteen. Tekniikka on tosi ihmeellistä.

Kaverini jonka kirjaa olen ollut mukana synnyttämässä kätilönä, esiintyi yhtenä kirjailijoista. Täällä ei enää erotella omakustantajia ja kustannettuja kirjailijoita, vaan kaikki ovat samassa mukana. Tähtiesiintyjänä oli Katja Kettu, joka oli oikein miellyttävä. En ole lukenut hänen kirjojaan enkä juuri muitakaan nykykirjailijoita. Viime vuosina en ole ehtinyt. Luen kyllä vanhempaa kirjallisuutta, jota on hyllyissäni ihan liikaakin. Houkuttaisi kovasti lukea enemmän uusimpia, mutta olen kovasti vaikeuksissa lainakirjojen kanssa, jos niitä haen.

Kaverini on myynyt kirjaansa jo 150 kappaletta ja päässyt jo omilleen. Hän kulkee pieni reppu selässään ja valkoinen keppi kädessään ja myy savolaisella charmillaan tutuille ja tuntemattomille. Sydän on pakottanut lyhentämään entisestään askeleita. Tekstiä tulee kaiken aikaa ja olen helisemässä, kun minun pitäisi saada sitä sähköiseen muotoon. Se ei ole ylittänyt kustannuskynnystä, vaikka on mielestäni oikein hyvälaatuista. Se vaatisi varmasti parempaa toimittajaa kuin minä.

Lapin Kirjallisuuseura on legendaarisen Pohjoiset Kirjailijat-yhdistyksen toiminnan jatkaja. Facebook on täällä, pääsee lukemaan kirjautumatta. Muistan kuinka se oli vireä toimija ennen vanhaan. Elossa ja toiminnassa oli monia kuuluisia nimiä: A.E. Järvinen, Veikko Haakana, Jorma Etto, Annikki Kariniemi varmaan Timo K. Mukkakin. Nykytoimintaa on myös. Nyt on hankkeita ja projekteja, on paljon omakustannustoimintaa. Ovat mm. nuo tekijäin päivät ja ennen kaikkea Sodankylän kirjoittajakurssit, joilla olen ollut mukana. Olin Taija Tuomisen vetämässä ryhmässä. Taija itse kirjoitti kovasti huomiota herättäneen omaelämänkerrallisen romaanin, missä oli mukana ongelmallinen äitisuhde. Luin hänen kirjansa, mutta olen jo unohtanut yksityiskohdat, mutta muistan kirjan aika rajuna. Taija Tuominen on varmaankin yksi eniten käytettyjä kirjoituksen ohjaajia Suomessa ja oikein hyvä olikin. Siellä on ollut usein myös Juha Hurme, joka ei ollut sinä kesänä.

Jäin pois hallituksesta, koska Torniossa on niin paljon vapaaehtoistyötä nytkin. Hallituksen kokoukset ovat olleet nykyisen puheenjohtajan aikana osittain Skypessä, mukava kokemus tietotekniikan harrastajalle. Se on säästänyt kokouskuluja ja -vaivoja. Minulla olisi kyllä aikaa pitää enemmän henkilökohtaisia tietokonheohjauksia, koska voin kokeilla oppimisteoriaani, jota olen esitellyt edellisessä postauksessa ja täällä. Se tuntuu toimivan aina. Ideana on lähteä netistä päin ilon ja mielihyvän ja tiedonhalun ajamana, ei tietokoneen ja näppäimistön taidoista kuten perinteisesti. Kaikkien ei tarvitse edes välttämättä oppia esimerkiksi tiedostojen tallentamista. Toki on hyvä jos ne oppii vaikka tietokoneen ajokortin mukaisesti, mutta verkon kehittyminen on muuttanut asetelmia mielestäni.