Maalainen Kööpenhaminassa

Olin mukana taiteenystävien Kööpenhaminan matkalla. Itse matka vei ajasta melkein liian paljon. Lentomatkoissa ei ole suurta viehätystä. Olen kuitenkin päässyt sen jo ennenkin kokemaan.

Kööpenhaminassa kävimme mm. kuuluisassa Lousianan taidemuseossa, joka oli näkemisen arvoinen. Se on rakennettu kehän muotoon, osittain maan alle, meren rannalle. Siitä sai myös käsityksen, koska meillä oli opas, joka kertoi englanniksi oikein hyvin. Kaikki eivät varmaan englantia osanneet.

Kesällä se on varmaan vieläkin viihtyisämpi, koska ulkona on patsaspuisto. Kävin tosin sielläkin.

Museossa oli maailman tämän hetken ehkä arvostetuimman nykytaiteilijan Ai Weiwein näyttely. Oli myös Paul Kleen -näyttely.

Pihalla oli Ai Weiwein versio Tatlinin tornista, jota moni muukin on ajatellut. Tatlinin torni on Venäjän taiteen konstruktivismin ajalta, jolloin vielä vallitsi usko vallankumouksen positiiviseen vaikutukseen. Sitten tuli "Eläinten vallankumous" ja osoittautui, että toiset olivat tasa-arvoisempia kuin toiset. Ai Weiwein häikäisevä muunnelma tornista oli koristeltu tuhansin kristallein, jotka viittaavat porvarillisuuteen. Kiina jossa newspeak on vallinnut jo vuosia, kommunistipuolue on oikeuttanut itsensä korkeimman vallan haltijaksi ja menestyksen edellytykseksi. Korean ulkomuodon alla ovat tuhannet epäoikeudenmukaisuudet.

Kävimme myös Arkenissa, joka on moderni, modernin taiteen museo Kööpenhaminan eteläpuolella. Siellä oli monenlaisia kokeellisen ja käsitteellisen nykytaiteen teoksia, mm. sumukammio, jota en lähtenyt kulkemaan läpi. Siellä oli mm. Damien Hirstin timannttinen pääkallo ja kaksi mullikan puolikasta lasikaapissa, formaliinissa, oletan. Siellä oli Andy Warholin ja heroiiniin kuolleen nuoren Basquiatin yhteistyön tuloksia. Paljon muutakin.

Taideähky oli jo siinä vaiheessa suuri, onneksi kävin meren rannassa. Siitä avautui kai Juutinrauma parhaimmillaan. Paksuja rantaan ajautuneita leväkasoja ja hiekkaista rantaa silmänkantamattomiin hajuineen ja lintujen äänineen. Muut eivät rannalle menneet.

Kävimme parissa suuressa perinteisessä museossa kuten Ny Carlsber Glyptotek, joka oli jykevä rakennus ahdettu täyteen antiikkisia ja uudempiakin patsaita, hyvin arvokkaita, mutta liikaa. Oli siellä myös Gauguin-näyttely ja talvipuutarha. Toinen oli suuri National Gallery eli Statens museum for Konst. Sekin oli täynnä arvokasta taidetta, jossa suoritin kuten varmaan muutkin ryhmäläiset läpijuoksun. Pohjoismainen, ranskalainen ja yleensä eurooppalainen taide oli hyvin edustettuna. Paljon kuuluisia nimiä kuten Rubens. Näin yhden Edelfeldtin.

Kävelin myös jonkin verran kaupungilla ja esim. Strögetillä. Ilma oli lauha ja näin kadulla asuvia kuten Lontoossa. Erikseen oli Wall Street-mielenosoittajia, jotka myös asuivat ulkosalla ja yli 40. päivää.

Kaupungin keskustan pyöräilykulttuuri tietysti ihmetytti. Oli paljon tavarapyörän tyyppisia, joilla kuljetettiin lapsia ja joskus koko perhettä. Oli myös riksoja, niissä saattoi olla sähkömoottori apuna. Pienet lapsetkin viilettivät kovaa vauhtia pyöräteitä vanhempiensa kanssa, kypäriä ei käyttänyt edes enemmistö.

Minulla ei ole liikaa rahaa, joten en voinut sitä tuhlatakaan. Matkalla oli nuori nainen, joka usein kuvasi ja käytti Galaxy-tabiaan. Hän kertoi että siihen voi laittaa nettitikun sim-kortin. Se näytti niin mukavalta, että katsoin heti netistä edullisimpia tarjouksia hintavertailussa ja ostan luultavasti. Ei minulla sille ole käyttöä oikeastaan, kun on monia tietokoneita, mutta elämä on lyhyt ja jotakin pitää harrastaa.