Sodankylässä

Olin käymässä Sodankylässä Lapin kirjallisuusseuran kokouksessa, jossa minut valittiin seuraan ja hallitukseen jäseneksi. Sanataiteen opettajani S. suositteli minua ja piti lyhyen puheenkin. Olin kuskina omakustanteen julkaisseelle kaverille, jota vuosi sitten autoin kirjan teossa. Nyt oli ns. tekijäinpäivä, jossa oli sekä omakustantajia että ammattilaisia. Vaikka yleisöä ei paljoa ollut, kaverini myi kaikki jäljellä olevat kirjansa. Täytynee ottaa kolmas painos vielä.

En ole enää ujo, juttelin monenkin kanssa. Puhuin myös yhden tunnetuimman sodankyläläisen, Erkki Alajärven kanssa. Hän oli nuorempana tunnettu urheilija, painija, moninkertainen Suomen mestarikin, löi mm. Köpi Lehtosenkin, tosin hän taisi silloin olla ohi parhaimman teränsä. Saatoin olla näkemässä ottelun. Hänestä tuli tunnettu veistäjä ja piirtäjä. Sompiolainen-lehdessä on hänen piirroksiaan, luen sitä joskus kirjastossa.

Hän oli Helsingissä asuessaan ja ennenkin vanhemman veljeni tuttu, en ollut koskaan puhunut hänen kanssaan ennen, olin sen verran nuorempikin. Erkki oli aikoinaan mm. Oopperan lavastajana ja kertoi mm. siitä kun oli lavastamassa Tove Janssonin Muumi-opperaa, myös legendaarisista bileistä, joissa oopperaa juhlittiin.

Hän tuli Sodankylään v.1953, siitä ajasta alkaen on minullakin muistoja. Sanoin että hänellä jos kenellä on tietoa monenlaisista asioista, kun hän kertoi aikovansa kirjoittaa muistelmia. Puhuimme sodankyläläisistä kirjailijoista, joita ei kovin montaa olekaan.

Juttelin erään toisen paikkakuntalaisen kanssa, jälkeenpäin tuli mieleen, että siinä saattoi olla tuntematon serkkuni.

Ennen tilaisuuden alkua kävin vanhempien haudalla, laitoin muovirasian, jossa oli paprikanpalasia, savustettua siansivua, juustoa ja muuta karppaajan evästä hautakiven päälle. En jättänyt ruokaa Elin Evi Elisabethille enkä Kaarle Immanuelille, joista heikompi astia, isäni kuoli lähes kaksikymmentä vuotta äidin jälkeen. Omalla tavallaan vahvoja ja heikkoja molemmat. Äiti ensimmäinen nainen Sodankylän kunnanvaltuustossa, sosiaalilautakunnan puheenjohtaja, maatalousnaisten yms. rientojen keskushenkilö, jonka menetin ollessani vasta 6 v. En ehtinyt oppia häntä tuntemaan. Isä oli taitava kynäilijä, lahjakas, hyvämuistinen, virkansa juonut metsäteknikko, lopulta maanviljelijä ja työhullu ja monella tavalla hermonsa menettänyt.

"Te ette ehtineet, pystyneet, ettekä osanneet antaa niin toisille lapsillenne kuin nuorimmallekaan kunnon eväitä elämää varten. Saattoi jotakin siirtyä sukupolvelta toiselle siitä huolimatta."

Menomatkalla tien varsilla oli paljon poroja, niitä käveli myös liioitellun rauhallisina tielläkin. Paluumatkakin meni puoliksi pimeässä, poroja ei onneksi näkynyt. Jännitin tietysti ajamista, en näekään kovin hyvin. Kotona jännitys purkautui rytmihäiriönä.

Tietysti tulee uutta toimia kirjallisuuseuran hallituksessa. Onneksi meitä on kaksi Torniosta ja voimme mennä kokouksiinkin yhdessä. En tiedä pystynkö antamaan mitään, antaa ajan näyttää. Tosin olen toiminut yhdistyksessä, onneksi. Ollut jopa Keuruun ekokylän puheenjohtaja, mutta se oli tiimityötä. Siellä oli vahvoja naisia.

Matkatoverini on puheliasta tyyppiä, häneltä riitti juttua mennen tullen.Olemme taas parhaita kavereita, vaikka välillä oli eräs juttu. Mietin otanko puheeksi, mutta päätin, etten. Se oli eräänlainen väärinkäsitys.