Kotiseuturetkellä

To 3.11 KOTISEUTUKIERROS. Kierretään eripuolilla Torniota katselemassa mm. vanhoja kyläkouluja ja lopuksi syödään kuivaliha-keittoa Liakan vanhalla koululla. Retki tehdään yhteistyössä Outokaira Tuottamhan ry:n Meän Kylät2 -hankkeen ja Liakan kyläyhdistyksen kanssa. Hinta ruoka 5€ + kyyti 5€.

Olin toisten senioreiden kanssa kotiseuturetkellä bussilla Tornion pohjoisosissa, jonne kunnan maanviljelys keskittyy. Tosin maatilat ovat paljon vähenneet, tilakoot tai viljelysalat suurentuneet. On yhä liha- ja lypsykarja tiloja suurine konekantoineen. Paljon on myös vesoittuneita peltoja. Matkalla oli yksi nurkka, jossa en ollut käynyt. Siellä on myös Tornion korkein kohta, pieni nyppylä. Siinä kylässä oli vanha jykevähirsinen etappitalo, jossa nykyinen emäntä, oikeasti Oulussa asuva arkkitehti, oli esittelemässä.

Oli uskomatonta että siinä oli asunut vanhuksia vielä parikymmentä vuotta sitten. En tehnyt muistiinpanoja, joten en muista nimiä. Ehkä niitä löytyy netistä.

Ajoimme vanhojen, enimmäkseen lopetettujen koulujen kautta ja ihmettelimme, kuinka kannattaa kuljettaa lapset Tornioon. Kantojärvellä on vireää kylätoimintaa. Siellä oli toimekas puheenjohtaja esittelemässä, kyläyhdistys oli juuri saanut vuoden lappilaisen kylän kunnianimen. Pienellä kylässä ei ole hajottavia yhdistyksiä ja kylätoiminta menee hyvin, kun puhalletaan yhteen hiileen. Siellä on tehty vaellus- ja hiihtoreitti ja sitä jatketaan niin, että tulee pitkä yhtenäinen reitti Keminmaalta Karunkiin. Siinä on ollut kovasti neuvottelemista, että kaikilta maanomistajilta on saatu luvat. Pj on metsäteknikko, joka tuntee sen puolen.

Koululla on kolme vuokralaista, joiden vuokrat maksavat lämmityskulut. Koulusalia käytetään ahkerasti ja vuokrataan, on olemassa mahdollisuus ohjelmapalveluihin luontomatkailussa, kun reittikin valmistuu. Jos jalkani parantuu, voisin mennä talvella hiihtoretkelle tai kesällä kävelemällä, vaikka kyllä aurinkoinen joen- tai meren jää on myöskin yliveto.

Mietimme ääneen kuinka kaupungissa ei ole juuri vastaavaa toimintaa kuin kyläyhdistyksissä parhaimmillaan, kaupungissa on niin paljon muuta.

Kävimme syömässä Liakan koululla. Minulla ei ollut eväitä, oli nälkä ja söin kuivalihasoppaa ja söin pari leipää. Olo oli syyllinen kuin juutalaisella, joka syö sianlihaa tai ei-kosherruokaa. Vaikka olen kuukauden noudattanut karppausdieettiä, paino ei ole paljoa pudonnut. Tosin huimaus on lähtenyt. Sellainen ruoka on oikeastaan äijäruokaa, kuten joku kolumnisti huomautti, ei siinä tarvitse kärsiä. En ole vielä edes ostanut punaviiniä, joka on sallittu karppaajalle. Olen syönyt paljon kasviksia, sulanneita puolukoita ruotsalaisen viilin päällä, joka on suoranainen herkku. Ei siinä sokeria tarvitse lisätä. Lihaa ja kalaa paljon. Paistanut voissa ja lorauttanut kermaa päälle. Tosin Liakan koululla tarjottu leipä, rieskakin joka oli kuulemma paistettu pannussa, oli herkullista. Jatkan ehdottomasti karppaamista.

Retkellä monet maisemat olivat tuttuja. Pyöräreittini kulkee siellä päin ja olen ajellut skootterilla kylissä. Näin myös talon, jossa eräs autettavani asuu. Mietin viime kesänä, menisinkö käymään, kun ajelin ohi.