Yö oli viileä. Aamulla ajelin Haaparannalle viime kesänä löytämääni kantarellipaikkaan, jossa nytkin oli keltaisia pilkkuja, jotka jätin kasvamaan. Poimin pari litraa. Vielä huonompi mustikkavuosi kuin edellinen, kateellisena olen lukenut etelän hienoista mustikkapaikoista. Metsässä muistin Kemiön saaren hienot kantarellimetsät. Kyllä sielläkin olisi voinut asua, jos olisi vastaava asunto kuin nyt. Pienessä kylässä hieman mettittyi. Tornion liepeillä asuminen on mukavaa. Hienot keveän liikenteen väylät, hieno joki, sopivasti kulttuuria. Pitänee mennä ostamaan lippu Mustaparta-tapahtumaan.
Avustuspyyntökin tuli, vakituinen viranhaltija on takaisin kesälomalta. Heinäkuussakin oli kuusi keikkaa. Krempat eivät ole pahentuneet, joskaan eivät parantuneetkaan, niiden kanssa voi elää. Vaivainen voi auttaa vielä vaivaisempia.
Kumma ettei niitä kantarelleja ole näkynyt muualla, vaikka olen niitä samantyyppisiä metsiä romunnut jonkin verran. Näin pohjoisessa kantarelli ei kai ole enää niin tavallinen.
Hirvikärpäsetkään eivät ole vielä kevinneet näille leveyksille, Kemiössä oli metsässä aika tukalaa näihin aikoihin kesäisin. Pahoja pöpöjä kantavat punkitkin ovat vasta Simossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti