Olen kartasta katellut kivaa nimeä Kivalo, joka tarkoittaa Kemin ja Rovaniemen välillä olevaa erämaa-aluetta, oikeastaan vaarajonoa. Lähdin ajamaan skootterilla siihen suuntaan. Ei Kemikään vielä ole perin tuttu, mutta sinne ei ole mukava mennä kaalisopan tai hautuneen jalkarätin hajun tähden. Meren rannalla ja joen suistossa sijaitseva Kemi on oikeastaan kaunis kaupunki. Sen sisäsatama on uudistettu perin miellyttäväksi, on hienoja taloja ja kortteleita, vaikka välillä onkin vakuuttunut olevansa suomen rumimmassa kaupungissa. Varmasti kemiläiset tykkäävät haisevasta kaupungistaan siinä kuin muutkin omastaan. Väkivaltaisen kaupungin maine sillä on myös.
Ajoinkin heti Isohaaran jälkeen hetken Tervolaa päin, muistin siellä olevan tienhaaran, joka kartan mukaankin vie Kivalon erämaahan. Kaupungin asutuksen, rehevyyden ja hajujen jälkeen alkoikin miellyttävä, vähän liikennöity asfalttitie, joka vei soiden ja harvan asutuksen läpi. Harmi kun ei ollut kumisaappaita, olisin katsonut, onko lakkoja. Poimijoita ja heidän autojaan ei näkynyt. Vaarat olivat laakeita, tuskin huomattavia, tosin ei tiedä mitä teiden päässä on. Jossakin oli kyltti soidensuojelualueesta.
En lähtenyt ajamaan varsinaiselle Kivalolle ja Runkauksen luonnonsuojelualueelle, skootteriajoa tuli ihan riittävästi, varmaan yli 100 km. Minulla on nykyään varatankki mukana. Suuntasin kohti Tervolaa, joka oli pitkän soratien päässä. Tervolan sillat ja kirkot ovat näkemisen arvoiset, tihuutti kuitenkin ja ajoin lahjatavarakaupalle nelostien varteen, missä pidin sadetta. Siellä saa munkkikahvit 50 sentillä.
En ostanut mitään, olin jo tehnyt ostoksen Keminmaan Centtilässä, joka oli myös käymisen arvoinen. Siellä myydään monenmoista, mm. Ruotsin armeijan ylijäämätavaraa, jota on aina mukava katsella. Repussa jonka ostin 10 eurolla on mukavasti taskuja ja rensseleitä, vaikuttaa tukevasti ommellulta. Ei se ollut armeijareppu vaan aito kiinalainen.
Ajoin kotiin Arpelan kautta, luonto tuoksui sateen jälkeen raikkaalta. Ajattelin että poikkeaisinko Könölään, siellä asuu muuan viime talvena avustamani vanhus, joka saattaisi tykätä vieraista.
Mukavaa on aina katsella mm. karttanimiä, ajin mm. Hyypiön kylän läpi. Ihmiset kantavat ylpeydellä kotiseutunsa ja sukunsa nimiä. Nimirekistereistä näkee. Tosin melkein jokaista nimeä voisi väännellä; sitä tehdään kouluissa mm. kiusaamistarkoituksissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti