Ylläs

Sääsket alkavat juuri tulla esille, vielä niitä ei ole vaivaksi asti. Toissa päivänä näin vain yhden. Ajelin Ylläksen yhdyskuntien kelolinnojen reunustamia katuja. Ei ristin sielua, vaikka kesä on parhaimmillaan, räkkääkään ei vielä ole. Ymmärrän tällaisina hetkinä niitä, jotka puhuvat oikeudenmukaisuuden puolesta ja haluavat kiristää rikkaiden verotusta. Rahaa riittää kolmeen asuntoonkin ja matkoihin niiden välillä, ulkomaanlomiin ja kalliisiin harrastuksiin.

Lähdin oikeastaan retkelle siksi että olen pitänyt autoa vanhasta tottumuksesta ja siksi että nytkin kohta kun jälkeläiset tulevat, voin heitä kuskata. Se on seissyt melkein liikuttamatta koko talven. Ja nettitikun vuoksi. Kun minulla on DNA:n tikku, jolla voi ottaa yhteyden maailmaan vaikka erämaasta - kuten nyt teen, piti sekin kokea. ei tunnu juuri miltään sekään.

Olin ensimmäisen yön kyläyhdistyksen kotamajassa Muonionjoen kalatien varrella. Tuntui mukavalta se rauha ja auringonpaiste, vaikka 3G ei toiminutkaan. Istuskelin lukemassa rauhassa. Ei yökään makuupussissa kodan laavulla ollut hassumpi, alusta tuntui kovalta, vaikka oli jos jonkinlaista pehmustetta ja patjaa. Tämänikäinen osaa arvostaa kunnon sänkyäkin kotona.

Viime yön nukuin teltassa, mukavaa sekin oli vaikka outoa ja taas kovaa nukkua, melko pehmoisesta pohjasta huolimatta. Tiesin että olisi pitänyt juoda illalla kahvia, hädintuskin aamulla sain keitettyä ja säästyin pahimmalta päänsäryltä.

Rannalla on juuri valmistunut pitkospuureitti, lintutorni ja penkkejä järeistä lankuista. Hillat ja suokukat kukkivat, linnut pitävät mekkalaansa, nuotio savuaa. Onhan sekin nyt koettu monen vuoden jälkeen.


Tänään varmaankin käyn tunturin laella, jos sinne on köysirata ja sitten kylpylässä, kun se avautuu. Ehkä vietän seuraavankin yön tässä teltassa. Sen pystyttäminen oli tottumattomalta puuhaa vaativaa. Jätän sen päiväksi pystyyn. Viekööt jos joku haluaa.

Mietin mikä saa aikaan sen että tällaisia keskuksia rakennetaan, eikä niillä ole käyttöä kuin kevättalvella ja ruska-aikaan, oletan. Ehkä siksi että siitä puuttuu sosiaalisuus. Näin isoja kerrostalojen kokoisia ylellisiä rakennuksia, mutta autoja ja ihmisiä ei näkynyt juuri missään.

Mukavinta oli eilen kopata juomapullo täyteen vettä puroista.  Vesi maistui taivaalliselta. Saisipa sellaista kanisteriinkin mukaan. Iso vesipänikkä on tärkeä kalu mukana. En kipeän jalan vuoksi lähde pidemmille vaelluksille, vaikka se olisi mukavinta. Nyt ei tarvitse kantaa mitään. Pyöräkin minulla on mukana pyörätelineessä. Kävin sillä ajelemassa muutaman kerran.

Kävelin pari kilometriä lompolon rantaa kulkevia pitkospuita ja ihastelin tiheänä kukkivaa hillaa. Jos sää pysyy tällaisena, sato saattaa olla hyvä. Toivottavasti  myös Haaparannan soilla, Torniosta en ole löytänyt kuin yhden suoalueen, jossa voisi kasvaa hillaa.

Kävin vielä seuraavana päivänä kylpylässä. Se oli aika hieno, yksi seinä oli liuskekiveä ladottuna päällekäin. Sellaisesta oli ennen paljon takkoja eli piisejä ja tuvanuuneja. Täällä siitä oli tehty mm. luola porealtaan ympärille. Valot heijastelivat hienosti luolan seinille. Sauna ja höyrysauna olivat miellyttävän kuumat. Allasosuus oli kuin Kasnäsin kylpylässä. Tässä ei syvempikään pää ollut kuin puolitoista metriä. Kuolemanvaara on eliminoitu näennäisesti pois. On kyllä hiemen noloa, kun ei ole syvää vettä missään.

Väkeä oli suhteellisen vähän ja pääsi uimaan. Tatuioitu pulska nuorimies piti kahdelle järkälemäiselle naiselle vesijumppaa.

Päivällä kävin toisen kerran opastuskeskuksessa, joka on miellyttävä. Ei niinkään näyttely, jossa ei ollut sinänsä vikaa. Se kertoi Länsi-rajan elämästä murtheella, mutta en jaksa sellaista informaation määrää. Laitoksessa oli varjon puolella miellyttävä kirjasto, jossa istuin mukavassa nojatuolissa lukemassa Pohjolan Sanomia ja Hesareita. Muistan kuinka Kasnäsin opastuskeskus oli ahdistavan kuuma. Tämä ei ollut. Oli siellä kauppakin, myytävänä myös käytettyjä kirjoja. En vaan tiedä, men evätkö ne kaupaksi. Minä elän jatkuvaa Älä osta mitään päivää, ei varsinkaan kirjoja. Luontokirjojakin on metrikaupalla, keittokirjoja, taidekirjoja, historiaa, sanakirjoja, tietosanakirjoja, romaaneita - eikä maksanut kuin muutaman sata euroa, oletan.

Oikeastaan suurin elämys on se mitä tulin hakemaan, saada nettiyhteys erämaasta. Pulmusten katselu ei onnistunut, on liian valoisaa ja jaksotkin olivat vasta nähtyjä. Lehtiä voi lukea, mutta sisältö on oikeastaan sivuseikka. Itse ajatus on se joka merkkaa. Auton ansiosta ei tarvitse pelätä koneen akun tyhjentymistä. Tässä se tyhjenee tunnissa muuten, mutta auton akun ja oliko se invertteri vai konvertteri, ei ole ongelmaa. Tikku myös on näyttänyt toimivuutensa. Ajatella mitä minä olen saanut elämäni aikana kokea, perinteisestä maaseutuelämästä jossa ULA-radiokin oli suuri edistysaskele tähän päivään.

Laitoksessa oli kahvila, jossa toimi erikoistunut leipuri. Ostin makokisat munkkikahvit ja mukaan talon leivän, joka oli erikoisen hyvänmakuinen, siinä oli jos jonkinlaista makua. Ostin myös pullapitkon joka oli myös hyvä.

Enpä paljon muuta tehnytkään, keitin vettä nuotiolla leiripaikalla ja nautin kauniista aamusta ja illasta. En mennyt telttaan kuten edellisenä päivänä, koska siellä ei nähnyt lukea. Koska sääsket eivät olleet vaivaksi asti, pystyi istumaan ulkona kuuntelemassa luonnon ääniä, aika vaimeita. Aurinko ei suostunut laskeutumaan ja nyt aamulla neljältä  se on edelleen taivaalla hieman siirtyneenä ja kuparisena. Pian ei luonnosta kykene nauttimaan räkän takia.

Huonommalla ilmalla leiriytyminen olisi hankalaa. Olen ollut teltassa hangella ja myös lumiluolassa. Mitä tehdä kun pissarakko täyttyy ja ovi on muurattu kiinni lumella ja ulkona vonkuu lumimyrsky. Valitsin pissaamkisen vaivihkaa. Samassa lullassa oli pari kaveria ja koiraa. Onneksi oli pilkkopimeää.

Nyt telttaileminen on ihanteellista, ainoa haitta on kovahko alusta. Tänään lähden jonnekin muualle, en vielä ole päättänyt. Tutstun näihin Länsi-apin kyliin ja tuntureihin autotien puolelta. Parasta on luonto. Ei tuo rakennettukaan haittaa, koska erämaata olisi halukkaille. Näyttää siltä että vain yksi huippu on rakennettu täyteen hiihtohissejä. Ympärillä on monia muita huippuja täynnä rpautunutta kivirakkaa. Rakennetulle huipulle sopisi varmaan tuulimyllyjäkin, siellä varmaan tuulee aina. En löytänyt käynnissä olevaa istumahissiä, että olisin päässyt laelle itsekin. en tosin kysynytkään, se ei vaikuttanut tärkeältä.

Otin vesipänikän ja hain sen täyteen vettä purosta. Vesi maistui jääkylmänä taivaalliselta, lämmenneenä se on melko tavallista lähdevettä. En kyllä tarkistanut mistä puro tuli. Se virtasi kyllä ihan autenttisen näköisessä maastossa,

En voisi kuvitella kalastusta. Ensinnäkään en löytänyt virvelin kelaa ja onkiminen olisi liian työlästä, ei tullut matojakaan mukaan. Mitä tekisi kaloille, jos niitä tulisi. En viitsisi niitä laittaa. Kalastuslupia voisi lunastaa kännykällä tekstiviestillä.

Joskus kirjoitin elämän tähtihetkistä Oppitorille. En tiedä oliko siinä jo, mutta yksi on kun ei ole ajanut autoa pitkään aikaan. Auton ajo ja jopa stereon kuuntelu, kun radiosta tulee jokin sopiva kappale, Esim.- Rauli Somerjoen Ruudun takaa. On monia muitakin esim. Hectorin kappaleet. Siihenkin turtuu kun musiikkia tulee tuutin täydeltä, ehkä siinä on se "päivän ensi viskin ensi puraisu" -tunne, joka on pistetty milloin Hemingwayn milloin kenenkä tahansa muun suuhun.. Minusta lahjakas viskisieppo hänkin John Steinbeck sitä käytti Travels with Charley -kirjassaan. Olen aivan äsken lukenut että sitä kirjoittaessaan Steinbeck oli jo kuolemansairas.

Yksi parhaista elämyksistä on ollut hillankukkia valtoimenaan oleva suo.