
Kävin matkalla Matin tilalla, jonne isäntäväki, nuorehko miellyttävä pari, joka oli palannut ottamaan haltuunsa isännän sukutilan. Täällä länsirajalla etunimi on usein sukunimi. Se on pienehkö tila, jonka pellot olivat päässeet puskittumaan. Jäljellä olivat hyvät eläinsuojat, kivinavetta, joka saatiin pelastettua yhdennellätoista hetkellä, isännän Hannu Matti- nimisen yrityshenkisen kaverin kertoman mukaan.
Pariskunta oli ehtinyt tehdä muutaman vuoden kaupungissa töitä, emäntä ei ole edes kotoisin maalta, mutta aina "tänne kaivannut".
He eivät ryhtyneet satsaamaan suurisuuntaiseen maatalouteen, hankkineet konekantaa tai erikoistuneet, vaan perustivat Safaritilan, joka on hiljalleen käynnistynyt muutaman viime vuoden aikana. Tieto leviää suusta suuhun menetelmällä. Heillä ei ole nettisivuja eivätkä he ilmoittele, mutta vieraana olevien lapsiperheiden iloinen mekkalointi kuului tanhuvilta.
Isäntäväki on rakentanut pienen Safaripuiston, ei eksoottisilloe eläimille vaan kotoisille. Leikkipihoja missä lapset saavat paijata eläimiä, toki on, mutta täällä tilan kumpuilevien peltoja pitkin on pieniä sorateitä pysähtymispaikkoineen, joissa eri eläimillä on pienet kevysti rakennetut asemansa. Pellot rajautuvat pieneen jokeen, jossa polskuttelee sekä villejä että tarhattuja vesilintuja Jos vieraileva perhe päättääkin hypätä autosta kesken matkaa, ei se ole hengenvaarassa kuten suuren maailman safaripuistoissa, mutta täällä voi hyvin pysyä auton suojissa ja pienet lapsetkin pääsevät muutaman sentin päähän isoista röhkivistä sioista tai julman näköisistä sonneista. Eivät ne välttämättä sonneja olekaan, vaan ylämaan karjaa, joka pitää yhdessämaatiasten kanssa peltoja puhtaana pusikoista.
Täällä on kaikenlaisia eläimiä: kanoja ja kukko, jotka veltelevat ympäriinsä. Lampaita ja vuohia ja kolme hevosta. Nykyajan lasten ei tarvitse liata kenkiään ja vaatteitaan tämän nerokkaan uusajattelun ansiosta. Tilalla on myös pieni, hyvinhoidettu puoti. Seudun 4 H-nuoria on auttamassa kaikenlaisissa askareissa.
Mikä idylli! Kysyn kiireiseltä mutta hyväntuuliselta, punaposkiselta emännältä Ida Matilta lyökö tämä leiville. Hän nauraa ja sanoo, että siitä on hyötyä kokonaisuudessa. Muutaman vuoden kuluttua nähdään kannattavuus. Kovin isoksi ei tätä voi kasvattaakaan. Sesonki on lyhyt, mutta iloisista lasten äänistä päätellen, he viihtyvät ja vanhemmat saavat valuuttaa rahoilleen. Sisäänpääsy maksaa toki, mutta kiireiset perheet pää sevät tutustumaan maalaiselämään tarvitsematta sotkea itseään lantaan.l
Kun ajan tilalta, edessä seisoo nyt minusta jo tutun ja kiltin näköinen pitkätukkainen Ylämaan Rolle ja löntystää hitaasti syrjään. eläimet ovat tottuneet autoihin. Luonnossakin eläimet pitävät autoja vaarattomina, mutta heti kun autosta noustaan, ne pötkivät pakoon.
Samaa näköä on isännässä kuin Ylämaan edustajassa. Lienevät samaa sukua, kovin lauhkeitakin ovat, kullemma.
VastaaPoistaIisi
Toivottavasti lukijat eivät suutu, mutta keksin koko safaritilan. Yritin kirjoittaa fiktiota.
VastaaPoista