Pallas

Kesyllä porolla Pallaksen matkailukeskuksen pihalla on nahkasarvet. Lapsena en tainnut sellaiseen kiinnittää huomiota. Hiljaista, Ylläkselläkin oli hiljaista, mutta sesonkiaikaan voi kuvitella vilskettä. Täällä on erityisen rauhallinen tunnelma, koska hirsihuvilat ja kerrostalot puuttuvat. Olin yön täydessä rauhassa kilometrin päässä parkkipaikalta sijaitsevassa kodassa, jonka ympäristö oli kuin Lapin kenttä. Toinen kota oli lukittu, toinen auki. Kota ja koko kenttäkin olivat siistejä, toaletit eivät haisseet. Katolla oli omituinen väreilevä hyrrä, joka ehkä hoitaa tuuletuksen.

Illalla makasin pihamaalla lukemassa mukanani olevalla lukulaitteella, täytyy sillekin luoda käyttöä. Jatkoin joskus aloittamaani Anna Kareninaa englanniksi. Laitteessa on ainakin tuhat kirjaa. Sitä voi lukea auringonpaisteessakin ja illalla kun ukkomnen hämärsi ilman, suurensin fonttikokoa.

Kirja tempaisi mukaansa. Luin Sodan ja rauhan viime talvena, nyt toisen mestariteoksen. Ihaillla täytyy mestarin psykologista näkemystä ihmisestä.

Pakkasin yhden repun, oli mukava olla ilman liikaa roinaa yönseutu. Ostin matkalta kuivattua poronfilettä ja leikkasin siitä puukolla kuten pitääkin pieniä viiluja. Jäniksenpoikia oli kentällä, linnut ja puron solina taustamusiikkina. Näin pystyy alkukesästä ainakin viettämään superlomaa maksamatta yöpymisestä. Toki bensiini maksaa. Kentällä olisi voinut olla pidempäänkin, mutta aion vielä katsella Länsi-Lappia, kun täällä kerran olen. Jatkan Enontekiölle Raattaman kautta ja sieltä ehkä vielä ylemmäs. Olen kyllä käynyt siellä . 15 vuotta sitten. Kävin Mallan luonnonpuistossa, mikä oli luontonsa puolesta elämys. Sellaista on ollut koskematon luonto.

Kävin Pallaksen alueella parin kilometrin päässä, missä oli ollut saksalaisten sodan päätteeksi räjäyttämä matkailumaja. Vieläkin oli tiilen kappaleita yltympäriinsä. Keskelle oli muuan naistaiteilija laittanut teoksensa, suuren H kirjaimen  maata myöden. Se markkeerasi hotellia, mutta mielestäni kuvio toi mieleen myös hakaristin ja siihen liittyvää historiaa. Näin alueella pari muutakin ympäristötaideteosta. Yksi oli Orava Avenue, matkalla laavulle. Avenue se olikin, koska sinne pääsee myös rullatuolilla ja toiseen, lukittuun kotaan myös. Pronssioravia oli sujuri määrä matalien pylväiden päälle laitettuna. Tien varrella oli jatulintarhaa eli labyrinttiä markkeeraava kiviasetelma. Kivet olivat isoja ja niihin oli rälläköity matala ura. Uran pohja oli saatu luonnonkiven rosoiseksi, mutta reunat olivat sileät. Kaikki ovat mielestäni onnistuneita teoksia.

Luontokeskus oli pieni ja kuumakin, mutta siellä oli hieno eläimistönäyttely. Olen kuullut kurjenkanerva-nimen. Vasta nyt opin sen erottamaan kukista. Sitä on luonnossa paljon. Olisipa jalat kunnossa, lähtisin vaellukselle. Nyt kyllä pää tuntuu hieman paremmalta, ei tunnu sirinää, iho on vain vähän kosketusarka, mikähän siinä on, kun kuvauksissa ei näkynyt mitään muutoksia. Ehkä se on liika tietokoneen ääressä oleilu. Kun lopetin fluoripitoisen suuveden ja hammastahnan, pääkipu lähti, mutta tuli takaisin kun siirsin ruudun lähelle. Nyt se on ollut taas kauikana, mutta "kosku" ei ole lähtenyt. Nyt voi ja aion olla vastaisuudessa varovainen. Nytkin istun tietokoneen ääressä autossa, täällä toimii 3 G.

Hieno paikka, hotelli muistuttaa esim. Ruotsin tunturiasemia,  olen vaeltanut Kungsledenillä. Talo sopii maastoon ja on hienosti ruskea kuin säiden patinoima, ehkä se sitä onkin. Täällä on käyty muistaakseni kissanhännänvetoa luonnonsuojeluasioista. Muistan sen yhteydessä ympäristöministeri Paula Lehtosalon lausunnot. Ihan tarkkaan en muista, oliko kyse parkkipaikan laajentamisesta vai mistä (hotellin laajennus). Tämä on kyllä säilyttämisen arvoinen alue, vaikka täällä ei väki parveilekaan. Räjäytetty hotelli oli korkeampi ja kantikkaampi, mutta se oli hieno laitos sekin, vielä kauempana tuntureiden keskellä. On täällä kai yksi hiihtohissi. Olen käynyt täällä poikasena. Naapurin serkkupoika oli saanut ajokortin.. Meillä ei ollut tunturihiihtovarusteita.Minulla oli veljen mettäsukset.  Kapusimme matalammalle laelle ja laskimme kerran alas ja sitten kotiin Sodankylään. Siitä serkusta tai oikeastaan serkun pojasta on jäänyt muistiin hänen mielipiteensä, että vanhoja kirjoja, ennen 1900-lukua kirjoitettuja ei kannata lukea. Ei hän lukenut muutakaan tosin. Ainakin nykyään minusta tuntuu, että niitä juuri kannattaa lukea, kun ajattelee Tolstoitakin.

En näe kunnolla kirjoittaa, koska aurinko paistaa autoonkin ja häivyttää tekstin. Korjailen joskus myöhemmin lyöntivirheet.

Edessä oloevasta kurusta alkoi tätä kirjoittaessani nlousta usvaa. Hieno näky. Oli myös hieno olla ukkosella kodassa. Ukkonen ei ollut ihan päällä. en sin aioin että nukun taivaan alla, mutta menin sisälle kun alkoi sataa. Kodassa oli oikein viihtyisää, muistin laittaa myös ilmapatja-alustan ruuvin kiinni. Nukuin paremmin kuin teltassa ja myös pehmeämmin. Jospa löytyisi myös ensi yöksi kota. Teltan pystyttäminen ja purkaminen on turhaa työtä.
Luin netistä että täälläkin on rinteitä, ehkä ne ovat taaempana, käyn mennessä katsomassa sitäkin. Pallas on kansallispuisto, Malla luonnonpuisto, siinä on ero.

Katsoin Pallaksesta wikipedia-artikkelin ja nähtyäni pari isoa hiihtokeskusta Ylläksen ja Levin ja ne ovat vain kaksi monesta, tuntuu että kaupallisuutta on jo tarpeeksi niille jotka kaipaavat kelolinnoja ja vilskettä (sitä ei tähän parhaaseen kesäaikaan ei edes ollut). Pysytettäköön Pallas sellaisena kuin se on.