Kyllästyin ulkoilmaelämään neljän yön jälkeen ja suuntasin kotiin. Onneksi aamupäivä oli pilvinen Ylä-Lapissa. Ajoin pitkän matkan, kävin Muoniossa ja Hetassa ja siellä Opastuskeskuksessa, hieno näyttely sielläkin. Ajoin pientä, kestopäällystettyä tietä erämaa-alueen läpi ja kävin katsomassa millainen on paljon mainostettu Levi. Matkalla oli paljon hiekkaisia maastoja. Jääkausi ja sulamisvedet ovat tehneet työtään.
Keskusta Sirkan kylässä oli päätetty tehdä keski-Eurooppalaisen kylän tai pikkukaupungin kaltaiseksi. Kapeat kadut ja kivirakennusta muistuttavaa. Onhan sekin jotakin niille, jotka sellaisesta pitävät. Nyt sielläkin oli hiljaista. Rinteillä oli vielä lumilaikkuja. Silti kylä oli kulissia ja epäaito. Alueella on myös laaja kelolinna-alue, Rakka. Leville on yritetty saada kesämatkailijoita golfkentän ja kylpylän avulla.
Jotenkin minusta tuntuu, että kaikessa siinä ei ole tyyliä. Mikä olisi ollut parempi ratkaisu? Olisin suunnannut katseeni vaikkapa itään. Jossakin Kaustisen Pauanteen rakennuksissa olisi saattanut löytyä esikuvaa, vaikka Pauanteessa on tehty kirvesmiestaidollisia möhläyksiä ja talot lahoavat. Ajattelen myös kansallisromantiikkaa, joka otti myös vaikutteita sekä idästä että Skandinaviasta, vaikkapa Lars Sonckia. Sieltä olisi voinut löytyä suomalaisempaa mallia, joka olisi saattanut vedota paremmin sekä idästä että lännestä, Keski-Euroopasta tuleviin matkailijoihin.
Vaikka Pauanteessa esimerkiksi on new agesilaista mystiikkaa, se ei haittaa. En tarkoita että olisi pitänyt kopioida, mutta ottaa vaikutteita. Nyt näyttää että tusina-arkkitehdit ovat suunnitelleet.
Näin vielä Kittilän, jossa olen käynyt pari kertaa, vaikka se on kotikyläni Sodankylän naapuri. Loppumatka meni helteessä. Olin jo tottunut ajamiseen ja kaasujalka oli herkkä. En paljoa pysähdellyt. Kävin kerran uimassa, ja se virkisti. Joet ja järvet vilistivät ohi, oli vaikea löytää mökeistä ja muusta vapaata rantaa uudelle kastautumiselle, vaikka sitä kaipasin. Jalka oli kuin tulessa ja kävin parissa paikassa pitämässä sitä vedessä ja helpotti ihmeesti. Muuten olisin jaksanut hyvin. Yksin matkustaessa voi pitää oikeata ikkunaa auki eikä saa korvaansa kipeäksi. Porukalla olisi tukalaa autossa, jossa ei ole ilmanvaihtoa, joka sekin on joskus hankala ja tekee tukkoiseksi.
Väsyneenä tulin kotiin ja sadattelin liikoja tavaroita, joita laahasin mukana. Ensi kerralla olen viisaampi. Sain ainakin kokeiltua kannettavia laitteita, puhelinta ei tarvinnut edes ladata, vaikka sekin olisi onnistunut. Kotona huomasin, että siellä tarvitsen pitää lisäantennia nettitikussa, 3 G ei muuten toimi. Sekin oli matkan opetus.
Säälin myös pieniä matkailuyrittäjiä haja-asutusalueilla, jotka yrittävät mainostaa palvelujaan ja varmaankin kamppailevat kovasti. Tuskin suuretkaan keskukset kultaa vuolevat puuveitsillä, sillä sesongit ovat lyhyitä.
Kerran lähdin muka Etelä-Eurooppaan puoleksi vuodeksi ja tulin takaisin kolmen viikon päästä. Nyt jaksoin puolet suunnitellusta ajasta, mutta oli tosiaan mukavaa tutustua Länsi-Lappiin ja tuntureihin ja matkailukeskuksiinkin, jonne tietenkin menisin paremmalla ajalla ja jos olisi rahaa. Kyllä Lapissa luontoa silti riittää. Täytyy ottaa skootteri esiin ja käydä katsomassa Haaparannan soita, on ko siellä yhtä toivorikas hillan kukinta kuin oli Ylläksen tienoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti