Mustaparta

Olin senioreiden kirjastopäivillä kuuntelemassa Mustaparta-projektin sympaattisia vetäjiä. Syksyllä kuuntelin heitä ja suurta joukkoa muita seminaarissa Haaparannalla.

Projektin keskuksena on Olof Hederydin romaani Iisakki Mustaparrasta, mutta tarkoituksena on projektin, dramatisoinnin, tapahtumien ja tuotteistuksen kautta tuoda esiin Perä-Pohjolan merellisen matkailun ulottuvaisuutta. Näin itse iäkkään kirjailijan tuossa seminaarissa ja kun kirjasto oli kerännyt suomenkielisiä teoksia lainattavaksi, lainasin ja luin yhteen menoon eilisen aikana. Luin vähän aikaisemmin Tornion historian I osan, joka kertoi paljon juuri näistä ajoista. Historian näkökulma oli etupäässä Suensaaren kaupungissa ja sen porvareissa, kirja dramatisoi asioita, toi siihen taistelevaa luokkanäkemystä. Myös seikkailua ja romantiikkaa, jälkimmäinen varsinkin vähän kömpelöä, mutta kiehtovaa kylläkin, kun hyväksyy lajityypin.

Iisakki Mustaparta-niminen sankari oli keskiössä. On olemassa oikeasti Mustaparta-niminen suku, joka on lähtöisin Vojakkalan Oravaistensaaresta. Siellä sukua elää yhäkin, mutta jäseniä on paljon muuallakin. He varmaan kokevat tällaisen positiivisen vapaussankarin miellyttävänä. Oikeusjuttu ja laivanrakennus ovat tosiasioita ja varmaan Hederyd on tutustunut lähteisiin, Tornion historiassa ei mainittu sitä kuin viittauksena. Puhuttiin kyllä laivanrakennuksesta ja porvarien halusta pysyttää kauppa käsissään. Oli olemassa kielto muiden kuin porvarien rakentaa kannellisia aluksia, tähän problematiikkaan keskittyi tuo piratismiksi väitetty talonpoikainen laivanrakennus, jota kirjassa kuvattiin varsin elävästi. Laivanrakentajat voittivat oikeusjutun, mitä kirja pitää kaupan vapautumisen tärkeänä elementtinä. Varmaankin kehitys oli leveämmällä rintamalla, porvarit eivät olleet ehkä sellaista riistäjäluokkaa kuin kirjassa, Tornio niin mahtava. Sehän oli juuri kokenut tulipaloja ja kaupunkia suunniteltiin siirrettäväksi. Laivojen rakennusta ja tavaroiden rahtausta oli tapahtunut eri muodoissa tapulijärjestelmästä siirryttäessä vapaampiin systeemeihin. Tuskin Iisakki Mustaparta oli niin romanttinen sankari kuin kirjassa.

Kirjassa oli mukavasti dramatisoitu tervan poltto, laivan rakentaminen, varustelu ja tervalastin hankinta sekä pako virkavallan kynsistä, mikä kuitenkin päättyi pidätykseen määräsatamassa Tukholmassa ja sitä seuranneeseen oikeusjuttuun.

Iisakki Mustaparran isoisä oli mukavassa roolissa, kertomuksen mukaan hän oli sotilaana joutunut Venäjän kautta myydyksi orjaksi Turkkiin, haaremiin orjaksi ja värikylläisiin seikkailuihin. Nyt hän oli vanhana miehenä, kotiin päässeenä mukana seikkailuissa ja kertomassa värikkäitä tarinoitaan.

Nyt tulevana kesänä syyspuolella on odotettavissa viikon kestävä tapahtumasarja Tornionseudun kylissä, oikeastaan yhteisöteatteria. Aion kyllä mennä mukaan, jos tulee edullinen paketti. Pääsen tutustumaan taas uuden kotiseudun historiaan ja paikkoihin, vaikka kirjan ja Tornion historian I osan lukeneena asiapuolelta tuskin on odotettavissa paljoakaan. Mielikuvitus voittaa tietenkin kömpelöt harrastelijoiden yritykset, jotka ovat tietenkin myös hellyttäviä ja kunnioitettavia.

Facebookin kautta pääsee kuuntelemaan vetäjien haastatteluja ja seuraamaan projektin etenemistä.

Toinen vetäjistä oli suomentanut ja kustantanut Hederydin kirjan. Kirjasta on tulossa uusi ja korjattu painos; siinä oli paljon fyysisiä virheitä. Ihailla sai myös urakkaa, mikä oli varmaankin ollut meritermeissä ja kielessä. Pitänee lukea kirja ruotsiksikin.